Vuosien pituudet eivät ole mitä tähtitiede opettaa

Vuoden pituus.

Ja mitä hypoteeseihin tulee, älköön kukaan odottako mitään varmaa tietoa tähtitieteestä, sillä tähtitiede ei voi tarjota meille mitään varmaa, ettei hän – jos joku pitää totuutena sitä mikä on laadittu muuta tarkoitusta varten – poistuisi tästä kurinalaisuudesta suurempana hölmönä kuin silloin kun hän tuli sen äärelle.

(Nikolaus Kopernikus, aurinkokeskisen mallin isä)

Yläpuolinen suomennus on Kopernikuksen kirjasta ”On the Revolutions of Heavenly”. Ironiaa on se, että heliosentrismin isä kertoo ettei mitään varmaa tietoa kannata odottaa tähtitieteestä. Pitäkäämme tämän asian mielessä, nyt kun lähdemme tutkimaan onko kaikki tähtitieteestä opetetut asiat sittenkään totuudellisia asioita. Kopernikuksen sanojen ironiaa ei voi täysin ymmärtää, ellei osaa linkittää sitä asiayhteyteen. Siksi jatkakaamme lukemista ja oppimista. Ehkä me vielä viisastumme. Suurennuslasin alla tässä artikkelissa on trooppisen vuoden ja sideerisen vuoden pituudet.

Taustatietoa tutkimuksistani

Lähes kaikkialla maailmassa on käytössä vääränlainen vuosikalenteri. Se on gregoriaaninen kalenteri.

Olen kirjoittanut kyseisen kalenterin virheistä aiemminkin, vuosina 2016 ja 2017. Noissa kirjoituksissa on tiettyjä asioita joita olisin toki voinut kirjoittaa ymmärrettävämmin ja selkeämmin, jos minulla olisi ollut enemmän taustatietoa, sekä enemmän taitoa esittää asiat oikealla tavalla. Tällä kertaa, vuonna 2020, kirjoitan samoista asioista ja paljon muustakin. Havainnollistan syyt uskomuksilleni käyttämällä paljon kuvia, ja tietenkin myös todistusaineistoa valokuvien ja laskelmien kera.

Viimeisten kolmen tai neljän vuoden aikana olen oppinut uusia asioita ajanlaskusta ja kalentereista. Tiedän silti vain murusia sieltä täältä. Jossain mielessä se on myös lohdullista tietää, ettei itse ole kaikkitietävä, ja että vain Jumala on kaikkitietävä.

Tutkimusmatkallani olen tehnyt uusia havaintoja luonnon keskellä, ei ainoastaan tutkimalla aurinkokelloa entistä pidemmällä ajanjaksolla (yli 4 vuoden ajan), vaan olen myös kuvannut tähtiä ja niiden kiertoliikkeitä. Lisäksi olen verrannut Siriuksen sijaintia taivaalla yhden vuoden jaksossa. Olen myös verrannut omia havaintojani planetaario-ohjelma Stellariumin antamiin tietoihin. Lisäksi olen lukenut ja tutkinut tähtitieteen kirjoja ja tehnyt omia laskelmia.

Tutkimustuloksien myötä olen päässyt entistä suuremmalla varmuudella sellaiseen käsitykseen, että nykytähtitieteen petos ihmiskuntaa vastaan on todellinen ja suorastaan henkeäsalpaava. Petoksena sen ei tarvitse olla edes kuvitteellinen, nyt kun todisteet on näytettävissä. Virheet löytyvät seuraamalla taivaankappaleiden liikkeitä, tallentamalla niistä valokuvia ja lukemalla alan kirjallisuutta eri tietolähteistä, sekä vertaamalla olemassa olevia tietoja keskenään, ja tekemällä yksinkertaisia laskelmia.

Tutkimustyöni tarkoitus on valistaa itseäni ja sinua, lukijani, siitä miksi aurinkovuoden todellinen pituus on tasan 364 vuorokautta, eikä 365,2422 vuorokautta. Samalla näytän toteen ainakin kolmella eri tavalla että tähtivuosien pituudet eivät ole pituudeltaan 365,2564 päivää, vaan tasan 365 vuorokautta. Kerron myös miksi vuoden pituus pitäisi laskea Auringon kierron mukaan, eikä sellaisen olettamuksen mukaan, että jokin olematon maapallo tai geoidi kiertää noin 150 miljoonan kilometrin päässä olevaa Aurinkoa spiraalin muotoisella radalla.

Vuosien todellinen pituus

Kalenterivuosien todellinen pituus ei ole 365,2422 päivää, vaikka meille on niin kerrottu. Eikä edes keskimäärin 365,2425 päivää, kuten se on esitetty nykykalenterimme kautta. Vaan vuoden todellinen pituus on tarkasti 364 vuorokautta!

Oppineiden kerho kertoo, että nykykalenterimme virhe on vuoden pituuden osalta ainoastaan noin 0,3 päivää tuhannessa vuodessa. Mutta todellisuudessa nykykalenterin virhe on 1,2425 päivää per vuosi. Siten virhe on peräti 1242,5 päivää tuhannessa vuodessa, eikä suinkaan 0,3 päivää tuhannessa vuodessa.

Vuoden pituus Eenokin kirjassa ja Riemuvuosien kirjassa

Apokryfikirjat ovat erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Uskon että osa niistä (mutta eivät kaikki) ovat Jumalan vaikutuksesta syntyneitä kirjoituksia. Jos ne ovat Jumalan vaikutuksesta syntyneitä kirjoituksia, ne ovat silloin hengellisellä termillä ilmaistuna ”Jumalan henkäyttämiä”. Se tarkoittaa että Jumala käytti ihmisiä niiden kirjoittamisessa ja antoi heille kirjoittamiseen inspiraation ja johdatuksen. Kyseisten kirjojen avulla voidaan huomata, että Raamatun kertomuksia ei löydy ainoastaan kanonisoiduista kirjoista, joista nykyraamatut koostuvat. Samoja kertomuksia löytyy myös vivahde-eroineen monista muista kirjoista. Ne ovat sellaisia kirjoja (tai kirjeitä) joita katolinen kirkko ei halunnut Raamatun kansien väliin. Sellaisista kirjoituksista tulee mieleen erityisesti Eenokin kirja ja Riemuvuosien kirja. Molemmissa kirjoissa esitetään vuoden todelliseksi pituudeksi 364 päivää. Nykytähtitieteessä ilmoitetaan kumminkin todellisen vuoden pituudeksi 365,2422 päivää (ns. ”trooppinen vuosi”). Siten voidaan ymmärtää asian niin, että meillä on joko todellisia taikka näennäisiä ristiriitoja ilmoitetuissa vuosien pituuksissa.

Eenokin kirjassa Aurinko ja Kuu liikkuvat Maamme yläpuolella

Eenokin kirjasta näemme, kuten myös Raamatusta, että se on Aurinko ja Kuu jotka liikkuvat Maamme yläpuolella. Noista kirjoista emme saa lainkaan sellaista käsitystä, että se on Maa ja Kuu jotka pyörivät Auringon ympäri.

Miltä se sinusta näyttää nopeutetuissa videoissa, joissa voit nähdä Auringon ja Kuun liikkuvan ja kiertävän meitä? Ole itsellesi rehellinen. Mieti tarkasti mitä silmäsi näkevät. Mitä aistisi sanovat taivaankappaleiden liikkeistä? Miltä se oikeasti näyttää? Onko se Aurinko, Kuu ja tähdet jotka kiertävät ja liikkuvat yläpuolellasi, vai aistitko kenties että Aurinko ja tähdet ainoastaan näyttävät pyörivän yläpuolellasi koska maapallo pyörii jalkojesi alla?

Eenokin vuosikalenterin  ja Riemuvuosien kirjan vuoden pituus

Tuomas Leväsen Eenokin kirjan käännöksestä, luvusta 74, voimme lukea seuraavan lauseen:

Ja aurinko ja tähdet tuottavat tarkalleen kaikki vuodet, niin että ne eivät edistä tai viivytä sijaintiaan yhdelläkään päivällä ikuisuuteen saakka, vaan täydentävät vuodet täydellisesti 364 päivässä.

Myös Riemuvuosien kirjassa, luvussa 6, puhutaan vuodesta jossa on 364 päivää:

Ja käske sinä Israelin lapsia, että he tarkkailevat vuosia tämän laskelman mukaan – 364 päivää muodostaa kokonaisen vuoden, eikä sitä saa muuttaa päivistään tai juhlistaan, sillä kaikki tapahtuu heille heidän todistuksensa mukaan, eivätkä he jätä pois mitään päivää eivätkä muuta mitään juhlia.

SI-järjestelmässä ei löydy vuoden määrittelyä

Wikipediassa kerrotaan että kansainvälisessä SI-järjestelmässä vuosi ei ole mittayksikkönä, koska vaihtelevista määritelmistä johtuen se ei sovi tarkaksi ajan mittayksiköksi. Tuo onkin mielenkiintoinen asia, koska samasta järjestelmästä löytyy kuitenkin minuutit, tunnit ja jopa vuorokaudet. Joten miksi siinä ei ole määritelty vuosi? Onhan meistä jokainen vakuuttunut siitä, että vuosi koostuu minuuteista, tunneista ja vuorokausista.

Eikö nyt osata laskea kuinka monta minuuttia, tuntia ja vuorokautta on yhdessä vuodessa? Kyllä ja ei. Riippuu siitä mitä vuodella tarkoitetaan, sekä kuka laskee vuoden pituuden ja millä menetelmillä. Vuoden pituus riippuu myös siitä, millainen vuosikalenteri on käytössä. Jos käytössä on vääränlainen vuosikalenteri, niin vuotta ei voida enää määritellä minuuteilla, tunneilla ja täysillä vuorokausilla. Juuri noin on käynytkin. Väärä laskentatapa on aiheuttanut sen, että vuoden pituus ei ole tähtitieteessä jaollinen 24 tunnin mittaisilla vuorokausilla, ja siitä syystä vuosi ei löydy määriteltynä SI-järjestelmästä.

Vuosi puuttuu SI-järjestelmästä koska ihmiset ovat keksineet ja kehittäneet monenlaisia vääränlaisia kalentereita ja väärän pituisia vuorokausia. Meillä on vuoden pituutena mm. seuraavat pituudet:

  • 365,2422 vuorokautta (trooppinen vuosi)
  • 365,2425 vuorokautta (gregoriaaninen vuosi)
  • 365,2564 vuorokautta (sideerinen vuosi)
  • 365,2596 vuorokautta (anomalistinen vuosi)

Luvut ovat kaikki lähellä toisiaan ja ne annetaan jopa neljällä desimaalilla jotta ihmiset voisivat hämmästellä ja ihannoida tiedettä, kun se näyttää tietävän nuo luvut noinkin tarkasti. Todellisuudessa niiden tarkoitus on kuitenkin lisätä nykytähtitieteelle uskottavuutta. Meille jaetaan kiiltokuvia erilaisten vuosien pituuksilla. Kansa hurraa ja sanoo, ”Kyllä me ihmiset olemme viisaita kun tiedämme noinkin paljon”. Noiden erilaisten numeroiden perimmäinen tarkoitus on kuitenkin tukea heliosentrismiä, sekä sekoittaa ihmisten päät, jotta pysyisivät erossa Eenokin kalenterista ja Jumalan ajanlaskusta. Noilla luvuilla ei ole edes mitään tieteellistä pohjaa. Ne ovat fantasiaa ja valhetta, eikä noita lukuja voida näyttää oikeaksi tieteellisin menetelmin. Nuo kyseiset vuosien pituudet näyttävät kuitenkin olevan niin lähellä toisiaan, että se lisää ihmisille uskottavuutta asian suhteen, mikä on myös nykytähtitieteen perimmäinen tarkoitus.

Tähtitieteessä käytetään yhä Juliaanista kalenteria

Pakkaa sekoittaa myös se asia, että tähtitieteessä käytetään mittayksikkönä yhä juliaanista kalenterivuotta, eikä nykyistä gregoriaanista kalenterivuotta. Näin siitäkin huolimatta että juliaanista vuosikalenteria ei ole ollut käytössä vuosisatoihin. Ja näin siitäkin huolimatta, että gregoriaanisen kalenterin kerrotaan olevan juliaaniseen kalenteriin verrattuna korjaus parempaan suuntaan. Gregoriaanisen vuoden keskipituus kerrotaan olevan 365,2425 päivää, kun taas juliaanisen vuoden pituus kerrotaan olevan 365,25 päivää. Jos nyt nykyinen gregoriaaninen kalenteri on korjaus parempaan suuntaan ja on tarkempi kuin entinen juliaaninen kalenteri, niin miksi tuota vanhaa kalenteria käytetään yhä tähtitieteessä mittayksikkönä? Käytäntö on ristiriitainen. Puhutan yhtä ja tehdään toista. Tuo ristiriita todistaa myös sen puolesta, että matematiikalla voi huijata ihmisiä. Siitä on vakuuttunut myös ystäväni, joka on ollut kirjanpitäjänä useita vuosikymmeniä. Ei siksi että itse huijaisi, vaan siksi koska entinen esimies oli pyrkinyt vilpillisesti vaikuttamaan kaverini laskelmiin ja miten numerot esitetään.

Gregoriaaninen kalenteri ei ole mitä meille kerrotaan

Sivusto timeanddate.com kertoo meille virheellisesti, että meidän nykyinen gregoriaaninen kalenteri on aurinkokalenteri. Se ei pidä paikkansa. Kalenterina se on nimittäin lähempänä todellista tähtivuotta (365 vrk) kuin todellista aurinkovuotta (364 vrk). Gregoriaaninen kalenteri ei perustu edes nykytähtitieteen aurinkoaikaan. Ensinnäkin siitä syystä, että yksi vuorokausi on aina tasan 24 tuntia, eikä keskimäärin vähän päälle, kuten on laita heliosentrismin trooppisessa vuodessa (365,2422 vrk). Eli gregoriaaninen kalenteri EI OLE lainkaan mikään aurinkokalenteri. On täysin perusteetonta kutsua heliosentrismin sideeristä vuotta (tähtivuotta) aurinkokalenteriin kuuluvaksi, kun sen vuosi, päivät ja tunnit eivät ole edes jaolliset 24 tunnilla.

Vuosikalentereiden pitäisi olla meille mahdollisimman luotettavia, osoittaessaan meille mitä päivää me eletään. Oikeanlaisessa kalenterissa vuorokaudet ja kuukaudet pitäisi voida liittää yhteen, ilman että syntyy mitään ristiriitoja todellisen vuoden pituuteen, taikka vuorokauden pituuteen. Eenokin kalenteri on juuri sellainen. Se onnistuu tehtävässään mainiosti. Toki voidaan myös oikeutetusti sanoa, että kyse on Jumalan kalenterista, koska Eenok ei itse keksinyt tuota kalenteria, vaan se oli Jumala joka antoi sen hänelle tiedoksi enkelin kautta. Tuon enkelin nimi oli Uriel, minkä voimme lukea Eenokin kirjasta.

Näennäisesti gregoriaaninen kalenteri näyttää luotettavalta, siitä syystä että kuvittelemme sen epäkohdista huolimatta, että siinä on vain 24 tunnin kestoisia vuorokausia, vaikka trooppiset ja sideeriset vuodet ovat kerrotuissa numeroissa kaikki yli 365 täyttä vuorokautta. Samalla sinulle on opetettu että vuorokaudet ovat pituudeltaan 24 tuntia. Mutta tuostakin huolimatta, nykytähtitieteen keskimääräisen vuoden pituus ei ole jaollinen täysillä vuorokausilla. Pitkällä aikavälillä elämme jopa väärässä vuodessa. Onhan täysin selvää, että kun karkausvuosia ei ole joka neljäs vuosi, ja kaikkiin vuosiin on lisätty keskimäärin noin 30 tuntia ylimääräistä aikaa, niin kyseisen kalenterin päivien keskipituus ei voi enää olla tasan 24 tuntia. Siinä on selkeä epäkohta, jota harvat tahtoo edes ymmärtää.

Jos Auringolla olisi järki ja suu jolla puhua

Jos Aurinko olisi elävä sielu, järjellä ja suulla varustettuna, se voisi sanoa epäilijöilleen seuraavat sanat:

”Hällä väliä mitä te ihmiset ajattelevat minusta ja Maan kierroksista. Hällä väliä millaisia vääriä kalentereita teillä on käytössä. Minua ei hetkauta lainkaan se, että te ette usko minun kiertävän litteän Maan yläpuolella joka vuosi 364 täyttä kierrosta. Te ette osaa edes näyttää minulle toteen, että yhteen vuoteen mahtuu yli 24 tunnin mittaisia vuorokausia. Minäpä kuljen omaa vauhtia aina vain täysiä kierroksia joka ikisenä päivänä, enkä tippaakaan välitä siitä, mitä te kerrotte omituisista karkausvuosistanne. En minä minnekään karkaa. Täällähän minä olen, ja liikun juuri sitä rataa mihin Jumala on pistänyt minut kiertämään vuodesta toiseen. Ettekö osaa edes tulkita satoja vuosia vanhoja aurinkokelloja oikein? Voi teitä reppanat! Nehän todistavat että se olen minä joka kierrän Maata, eikä niin että Maa kiertää minua. Maa ei pyöri lainkaan. Eikä se kierrä eikä vaapu. Vaan se olen minä joka kierrän päänne yläpuolella, juuri sitä rataa mihin Jumala pisti minut kiertämään. 

Seuraavaksi tähtivuoden pituus

Seuraavaksi tulee paljon tärkeätä ja uutta mielenkiintoista informaatiota. Niillä saan varmasti monien vihat niskoilleni. Aloitan kertomalla asiat tähtivuodesta, eli sideerisestä vuodesta. Vasta sen jälkeen siirrytään tutkimaan aurinkovuotta, eli trooppista vuotta. Tulen osoittamaan sinulle, että meille annetut ajan numerot eivät täsmää sen kanssa, mitä voidaan itse havaita luonnossa taivaankappaleita seuraamalla.

Tulet huomaamaan että kylvän jatkuvasti sanontaa ”nykytähtitiede”, sen sijaan että kirjoittaisin aina lyhyemmällä versiolla ”tähtitiede”. Älä hermostu siitä. Kyse on harkitusta asiasta, koska en halua sekoittaa nykyistä ”pseudotiedettä” ja todellista ”tiedettä” toisiinsa. Haluan pitää ne erillään toisistaan. Eli tässä tapauksessa minulla on ”nykytähtitiede” usein samaa kuin ”pseudotiedettä”. Ei kuitenkaan aina.

Tähtivuoden pituus

Aurinkokeskisessä mallissa, tähtivuoden, eli sideerisen vuoden pituus kerrotaan olevan 365,2564 vuorokautta. Sen ajan kuluttua on maapallo taas samassa suunnassa Auringosta kaukaisten tähtien suhteen. Tai niin ainakin kerrotaan. Totuus onkin jo toinen. Se on todistettavissa monella eri tavalla. Joten ei kannata lopettaa lukemista tähän, jos totuus yhtään kiinnostaa.

Maakeskisessä mallissa tähtivuoden pituus on tasan 365 vuorokautta. Tieto pohjautuu omiin havaintoihini. Sen ajan kuluttua näemme tähdet tarkasti samassa suunnassa kuin missä näimme ne vuotta aiemmin. Maakeskisessä mallissa se onkin tähdet jotka pyörivät Maan yläpuolella. Ja se tapahtuu vain muutaman tuhannen kilometrin korkeudella, eikä suinkaan niin, että ne ovat valovuosien päässä, eikä suinkaan niin, että se vain näyttää siltä että tähdet pyörivät koska Maa pyörii. Maa ei liiku minnekään. Se ei pyöri. Se pysyy vakaasti paikoillaan. Se on syy miksi et voi tuntea sen liikkeitä tai miksi merivedet ovat toisinaan jopa peilityynenä. Maa pysyy liikkumattomana, aivan kuten meille on kerrottu Raamatussa.

Seuraavaksi osoitan sinulle, miten sain selville oikean tähtivuoden pituus. Näytän paljon kuvia havainnollistaakseni sinulle asian. Sen jälkeen tehdään sama asia Auringon osalta, ja osoitan kuvien kera miten sain selville myös oikean aurinkovuoden pituus.

Näin sain selville tähtivuoden todellisen pituuden

Vuosina 2018 ja 2019 otin valokuvia tähtitaivaan kirkkaimmasta tähdestä, Siriuksesta. Näytän noiden valokuvien avulla todeksi että yhden tähtivuoden kesto (heliosentrismissa: ”sideerinen vuosi”) on minuutilleen 365 vuorokautta, eikä suinkaan 365,2564 vuorokautta kuten meille on esitetty nykytähtitieteessä.

Kollaasi 1:

Kollaasi 1:n ensimmäisen ja toisen valokuvan välinen aika on tarkalleen 365 vuorokautta, ja molemmat on kuvattu täydellisesti samasta sijainista Itä-Helsingissä. Tosin, aikaeroa voi teoriassa olla jopa muutamia kymmeniä sekunteja, mutta kuitenkin alle minuutin. Se on kuitenkin niin vähän, että silmämääräisesti eroa on haasteellista havaita. Sen sijaan jos eroa olisi noiden kahden valokuvan välillä vaikkapa 365 vuorokautta ja vielä 5 minuuttia senkin päälle, niin sellaisen eron huomaisi.

Kollaasi 2:

Kollaasi 2:n kuvat ovat samoista valokuvista josta myös kollaasi 1 on tehty. Kollaasi 2:een olen kuitenkin saanut tähdet paremmin näkyviin, koska olen tehnyt rajauksen ilman Exif-tietoja vasemmalla puolella, ja myös koska muokkasin valotusta, jotta tähdet tulisivat paremmin näkyviin. Sen lisäksi laitoin kuviin näkyviin päivämäärät ja kellonajat jotta näkisit paremmin että ajanjakso kuvien välissä on tasan 365 vuorokautta. Älä välitä siitä että noissa kuvissa on sävyeroa. Noin on käynyt aiemminkin kamerallani. En osaa selittää mistä sävyerot johtuvat. Ehkä kyse on jostain viasta automatiikassa? Varmasti löytyy alan guruja jotka osaavat selittää tuon ilmiön ja mistä se voi johtua. Entäs mistä johtuu että Sirius näyttää olevan puun latvaan nähden hiukan korkeammalla vuonna 2018 kuin vuotta myöhemmin? Siihen on voinut vaikuttaa yksi, kaksi tai kolme asiaa. Ensinnäkin, takapihan puut olivat vain muutamien metrien päässä valokuvauspaikaistani, joka oli takapihamme oviaukko. Molemmat kuvat on otettu sillä tavoin käsivarassa, että oikea hartiani nojasi molempina kertoina ovenkarmin oikeata reunaa vasten. Mutta vuotta myöhemmin en enää muistanut oliko jalat noin 20 cm:n korkean kynnyksen päällä, vai sen alapuolella ulkolaattojen päällä. Toinen syy on myös se, että puu oli kasvanut vuodessa jonkin verran. Eihän se ollut edes täysikasvuinen. Kolmanneksi, ehkä osittainen syy saattaa johtua siitä, että vuoden 2018 kuvassa on käytetty hivenen enemmän zoomia (20,55 mm) kuin vuoden 2019 kuvassa (13,4 mm) josta syystä olen jälkeenpäin lähentänyt vuoden 2019 kuvaa digitaalisesti, ja se omalta osaltaan väärentää hiukan kokonaiskuvaa.

Kuva 1:

Ykköskohdan valkoinen piste oli Siriuksen sijainti 22.3.2019 klo. 20:42. Siriuksen sijainti seuraavana päivänä jäi kuvaamatta koska oli pilvinen taivas. Mutta 24-26.3 välisenä aikana sain kuvattua kolme sijaintia. Siirsin niiden päivien sijainnit muista valokuvista tähän samaan kuvaan, ja ne ovat nuo keltaiset pisteet, numeroitu 2,3 ja 4.

 

Kuva 2:

Tämän kuvan (kuva 2) tarkoitus on näyttää kuinka suuri vaikutus on tähden näkyvään sijaintiin, silloin kun aikaa on kulunut vain noin 4 minuuttia. Kuvittele nyt kuinka paljon eri paikassa tähti näkyisi kuvassa jos tähtivuoden pituus ei olisikaan ”vain” 365 vuorokautta, vaan olisi 365 vuorokautta ja vielä noin 6 tuntia senkin päälle (kuten on nykytähtitieteessä). Jos lisäisit noin 6 tuntia 365 vuorokauden päälle, tulisit huomaamaan että Sirius olisi jo aivan eri suunnassa kuin aiemmin, eikä sitä tässä tapauksessa olisi saatu edes valokuvattua. Se olisi jo poissa näkyvistä. Tuo asia itsessään todistaa että tähtivuoden aika (eli sideerinen vuosi) ei voi olla 365,2564 vuorokautta, sillä 0,2564 vuorokautta ylimääräistä on hiukan yli 6 tuntia. Toinen todiste tuota 365,2564 vuorokauden mittaista tähtivuotta vastaan on se, että mm. Turun Yliopiston sivustolla kerrotaan, että sideerinen vuosi on Maan ”todellinen” kiertoaika Auringon ympäri kiintotähtien suhteen. Näin siellä siis sanotaan, sanatarkasti, kuten jo asian esitin:

Sideerinen vuosi on Maan ”todellinen” kiertoaika Auringon ympäri kiintotähtien suhteen.

”Sideerinen vuosi” tarkoittaa aivan samaa asiaa kuin ”tähtivuosi”. Niitä pidetään synonyyminä toisilleen. Älä anna erilaiset nimitykset hämätä itseäsi. Pidetään se mielessä nyt kun jatkan kerrontaa. Koska Sirius on URSA:n mukaan ”kiintotähti”, ja Turun Yliopiston mukaan sideerinen vuosi on maapallon kiertoaika Auringon ympäri kiintotähtien suhteen, niin se tarkoittaa myös että voidaan määritellä tähtivuoden pituus sillä tavoin, että kun täysi ”tähtivuosi” on kulunut, niin silloin Sirius pitäisi näkyä taivaalla juuri samassa suunnassa missä se nähtiin tasan yksi tähtivuosi aiemmin. Katsomalla uudestaan kollaasiani (kollaasi 2), niin huomaat että sepitykset 365,2564 vuorokaudesta on valhetta, sillä tosiasiassa Sirius onkin samassa suunnassa kun on kulunut vain 365 vuorokautta. Noiden ero on hiukan yli 6 tuntia! Eli noin neljänneksen yhdestä vuorokaudesta. Sinua on höynäytetty, ja vieläpä pahasti. Tuosta epäkohdasta johtuen voi herätä myös vahva ajatus siitä, että sepitys maapallon kiertämisestä Auringon ympäri on sekin valhetta. Siitä olen jo täysin vakuuttunut, enkä ole ainut Suomessa joka siihen uskoo.

Heittoa kerronan ja todellisen näkymän välillä

Kuinka paljon on heittoa näkymässä, kun verrataan ”sideeristä vuotta” ja ”todellista tähtivuotta” toisiinsa? Eli missä suunnassa pitäisi esimerkkini Sirius olla jos aikaa on kulunut 365 vuorokautta, ja missä suunnassa jos on kulunut 365,2564 vuorokautta? Suuntaeron saa helpoiten esitettyä kansantajuisesti kun näytetään Stellariumista tilannekuvia. Siihen tässä nyt pyrin.

Alkulähtökohta on 22.03.2018 klo. 20:42. Menemme ajassa eteenpäin 22152,96 sekuntia koska ylimääräiset 0,2564 vuorokautta on juuri sen verran. Pyöristetään desimaalit 0,96 lähimpään sekuntiin. Sekunteja olisi silloin täydet 22153. Silloin ymmärrämme että meidän on lisättävä alkulähtökohtaan (365 päivään)  6 tuntia, 9 minuuttia ja 13 sekuntia. Jos tähtivuoden pituus olisi oikeasti 365,2564 vuorokautta, niin vuoden päästä Sirius olisi samassa suunnassa ainoastaan jos tähtien liike hidastettaisiin. Sellaista me ei saada graafisesti tehdä saadaksemme näkymän täsmäämään vuoden takaiseen näkymään, sillä sehän olisi itsepetos. Onhan tähtien vauhti vakio (taikka maapallon kiertovauhti, jos ennemmin siihen tahdot uskoa). Joten meidän on lisättävä alkulähtökohtaan nuo ylimääräiset tunnit, minuutit ja sekunnit, ja sen jälkeen katsottava Stellariumista missä suunnassa Sirius pitäisi olla. Laskelmat antavat uudeksi ajankohdaksi 23.03.2018 klo. 02:51:13. Tämä huomioidaan Stellariumissa kun lähdemme vertaamaan kahta näkymää toisiinsa.

Kun vertaamme alapuolisessa kollaasissa molempia ajankohtia ja niissä Siriuksen sijaintia, niin havaitsemme että sen ilmansuunta tulisi olemaan täydellisesti eri suunnassa 6 tuntia, 9 minuuttia ja 13 sekuntia myöhemmin. Tuosta ymmärrämme, että suunta Siriukseen on 365,2564  vuorokauden kuluttua aivan väärä, eikä vastaa sitä mitä luonnossa nähdään. Siten me myös ymmärrämme että tähtivuoden pituus ei voi suinkaan olla kestoltaan 365,2564 vuorokautta, vaan pikemminkin 365 vuorokautta, aivan kuten olen asian esittänyt kollaasissa 2.

Kollaasi 3: Sirius alkulähtökohdasta (ylin kuva) sekunnin tarkkuudella 365,2564 vuorokautta myöhemmin (alin kuva).

Kuten näemme yläpuolisesta kollaasista, Sirius olisi 365,2564 vuorokautta myöhemmin aivan väärässä ilmansuunnassa (väärässä atsimuutissa), eikä se olisi edes samassa korkeuskulmassa (altitudissa). Mikäli tähtivuosi olisi oikeasti pituudeltaan 365,2564 vuorokautta – kuten nykytähtitieteessä opetetaan – olisi Siriuksen ilmansuunta siirtynyt vuodentakaisesta etelälounaasta länsiluoteeseen noin 81,6 astetta. Mutta se ei voi olla niin, koska nykytähtitieteessä opetetaan että kun yksi tähtivuosi (eli ”sideerinen vuosi”) on kulunut, silloin on maapallo kiertänyt yhden täyden kierroksen Auringon ympäri kiintotähtien suhteen.

Lasketaan Siriuksen tarkan atsimuuttien eron kollaasista 3:

Siriuksen atsimuutti desimaaliluvuksi 22.3.2019, kello 20:42

203° 39′ 57,9″
= 203° + 39’/60 +
57,9″/3600
= 203,6661°

Siriuksen atsimuutti desimaaliluvuksi tasan 365,2564 vuorokautta myöhemmin:

285° 15′ 34,2″
= 285° + 15’/60 +
34,2″/3600
= 285,2595°

Erotus:

285,2595° – 203,6661°
= 81,5934°
≈ 81,6°

Summa summarum:

Jos Siriuksen tähtivuoden oikea pituus olisi 365,2564 vuorokautta, tähti ei olisi kollaasin (kollaasi 3:n) toisessa kuvassa samassa suunnassa kuin sen ensimmäisessä kuvassa (vaikka pitäisi tähtitieteen mukaan), vaan heittoa olisi ollut (teoriassa) Itä-Helsingistä katsottuna noin 81,6 astetta Stellariumin tiedoilla (mikä on järjettömän paljon). Samalla pitää myös huomioida, että Sirius eikä muutkaan tähdet koskaan laske horisontin alle koska Maa on litteä. Pikemminkin on niin, että ne laskevat esteiden ja pakopisteen taakse, ja vain näennäisesti horisontin alle. Niin toimii perspektiivin lainalaisuudet. Siltä osin Stellarium on myös harhaanjohtava ohjelma, kun se näyttää atsimuuttiruudukon ja ekvatoriaalisen ruudukon menevän horisontin alle. Ja jos nouset lentokorkeudelle vaikkapa 8 kilometrin korkeudelle, niin monet tähdet näkyvät taas uudestaan, vaikka ei pitäisi. Sillä 8 km:n korkeus 1670 km:n tuntivauhdissa pyörivän pallon halkaisijaan nähden (12875 km) on äärimmäisen vähän nousua, ja siitä syystä tuollainen tapaus todistaa ennemmin litteän Maan puolesta joka ei pyöri eikä liiku yhtään minnekään. Tähdet ne ovat jotka liikkuvat maanpiirin yläpuolella. Ne eivät katoa minkään pallon taakse, vaan ne katoavat pakopisteen taakse samalla tavalla kuin sinusta poispäin loitontuvat pilvet. Pakopiste on aina tarkkailijan silmänkorkeudella.

Mikä syy kutsua tähtiä kiintotähdiksi?

Sana ”kiintotähti” tulee todennäköisesti siitä ajatuksesta, että tähdet eivät ole meitä kiertämässä, vaan että havainnoitsijat kiertävät maapallon mukana, ja että se siitä syystä ainoastaan näyttää siltä, että tähdet kiertävät yläpuolellamme. Siten ne tähdet olisivat aurinkokeskisessä mallissa ainakin näennäisesti paikallaan, vaikka todellisuudessa aurinkokeskisessä opissa myös tähdet liikkuvat kuten galaksit. Joten on jo maalaisjärjelläkin ymmärrettävä asia, että kun yksi tähtivuosi on kulunut, tähdet pitäisi olla tarkasti samassa ilmansuunnassa yhden tähtivuoden jälkeen. Ei ennen eikä jälkeen sitä ajankohtaa.

Olen osoittanut, että jopa noin 4 minuutin ero on niin suuri näkymässä että ilmansuunnan eron huomaisi selkeästi, niin miksi ihmeessä pitäisi edes uskoa sellaiseen hullunkuriseen asiaan, että tähtivuoden pituus saadaan laskelmiin lisäämällä yli 6 tuntia ylimääräistä aikaa? Sehän on järjetöntä! Mutta siihen löytyy tärkeä syy, miksi he ovat lisänneet tähtivuoden pituuteen lisää aikaa. Ja siihen tulemme nyt…

Miksi nuo ylimääräiset 0,2564 vuorokautta on lisätty tähtivuoteen?

Viisasten kerhon selitys on todennäköisesti sellainen, että ne EI OLE lisätty tähtivuoden pituuteen, vaan ne täytyy olla siinä mukana, koska oikea tähtivuoden pituus ei ole 365 vuorokautta vaan 365,2564 vuorokautta. Mutta minä selitän saman asian toisella tavalla. Selitän sen niin, että ne on lisätty siihen, koska eksyttäjät ja eksyneet eivät halua että Maa pysyy paikallaan ja olisi liikkumaton, vaan he haluavat sellaisen Maan joka pyöri pallona tai geoidina, ei ainoastaan pyörimisakselinsa ympäri, vaan pyörii samanaikaisesti myös Auringon ympäri. Heidän maapallonsa pitäisi kiertää päivittäin jonkin verran myös Auringon ympäri, eikä ainoastaan akselinsa ympäri (jotta saadaan vuodenajat heliosentrismiin). Siitä syystä heidän on pakko lisätä aikaa vuoden laskentaan. Se on tuo pieni lisäys todellisen tähtivuoden päälle (365 vrk) joka mahdollistaa että kerronta näyttäisi uskottavalta.

Nuo ylimääräiset 0,2564 vuorokautta on syystäkin mukana tähtivuodessa (sideerisessä vuodessa). Mutta todellisuudessa tähtivuoden pituus on oikeasti vain 365 vuorokautta. Eräät noista guruista tietävät sen, vaikka he eivät tahdo sitä paljastaa. He tietävät myös että yksi aurinkovuosi (”trooppinen vuosi”) on oikeasti vain 364 vuorokautta. Kun lisätään 0,2564 vuorokautta 365 vuorokauden päälle, niin meillä on tuo 365,2564 vuorokautta. Mutta nyt tulee kaikkein tärkein asia…

Kun lasketaan mikä on sideerisen vuoden (365,2564 vrk) ja todellisen aurinkovuoden (364 vrk) erotus, niin se on (yllätys yllätys) yhtä paljon kuin 1,2564 vuorokautta. Lisäämällä tuon luvun (1,2564 vrk) todellisen aurinkovuoden päälle (364 vrk), niin saadaan nykytähtitieteen sideerisen vuoden pituudeksi 365,2564 vuorokautta. Sitä kautta he saavat liikkumattoman litteän Maan pyörimään pallona Auringon ympäri, niin että liikerata Auringon ympäri on huomioitu laskennallisesti.

Pidempi ja toivon mukaan selkeämpi selitys tuosta asiasta on luettavissa myöhemmin alapuolella kun jatkat lukemista. Selite löytyy siellä jossa lukee punaisella tekstillä ”Laskelmat ja numerot paljastavat totuuden”.

Kollaasi Stellariumista näyttää tähtivuoden pituudeksi 365 vuorokautta

Tämäkin on pakko vielä näyttää. Muuten tutkimustyö jää pahasti keskeneräiseksi. Katsotaan seuraavaksi millaisen näkymän Stellarium antaa Siriuksen sijainnista, kun otetaan yksi näkymä ajankohdasta 22.3.2018 klo. 20:42, ja toinen näkymä tarkasti 365 vuorokautta myöhemmin. Kumpanakaan vuonna ei ollut karkausvuotta. Siitä syystä, ajankohdan ainoa muutos numeroissa on vuosiluku.

Kollaasi 4. Sirius alkulähtökohdasta (ylin kuva) ja tasan 365 vuorokautta myöhemmin (alin kuva)

Stellariumin mukaan Siriuksen sijainti taivaalla ei ole ihan täydellisesti samassa suunnassa. Atsimuutin (eli x-akselin) heittoa on 365 vuorokauden jälkeen noin neljännesosa astetta. Se on vain noin puolet Auringon leveydestä, jos kerran sen leveys on noin puoli kaariastetta. Noihin numeroihin en kyllä usko. Uskon että näkymä on sama ja että vain numeroita on muutettu. Tuo ei muutenkaan voisi pitää paikkansa, jos kerran tähtivuoden pituus on kerronnassa 365,2564 vuorokautta, mikä on ajassa mitattuna yli 6 tunnin ero, siihen nähden mitä itse kuvasin ja havaitsin. Yli kuusi tuntia on järisyttävän pitkä heitto ajassa ja tähtien näkymässä. Siihen ei riitä noin neljännesosa astetta.

Tähtien kulmamuutos yhdessä todellisessa tähtivuodessa

Kuva 3: Tähtien kulmat 22.3.2018 klo. 20:42

Kuva 4: Tähtien kulmat 22.3.2019 klo. 20:42

Kahdessa yläpuolisessa kuvassa (kuvat 3 ja 4) nähdään kulmat, jotka mittasin Inkscape-sovelluksella. Ne ovat joko täydellisen samat molemmissa kuvissa, taikka aika lailla samat. Se on hämmästyttävä asia, etenkin kun ajatellaan että noiden kuvien välinen ajanjakso on 365 vuorokautta. Täydellisen tarkkoja mittauksia on vaikeata tehdä valokuvista. Mittauksessani ero näyttää olevan 0,01°. Sellaista eroa ei voi silmillään havaita. Sirius näkyy vielä melko hyvin violetin viivan takana, koska sehän on taivaalla kirkkain tähti. Mutta ylempänä oleva tähti nimeltään OCMa, sekä vasemmalla pinkin viivan alla oleva tähti nimeltään Mulipein, ne näkyvät huonosti koska viivojen leveys ovat niiden päällä ja ovat lähes yhtä leveät kuin noiden kahden tähden näkyvät halkaisijat. Vuoden 2019 kuvassa näkyy myös kohtalaisen selkeästi asteroidi (42) Isis, sekä tähdet 11 CMa, HD 49048Gaia DR2, ja l CMa. Nuo asiat selviää mm. planetaario-ohjelmalla Stellarium. Se on ilmainen ohjelma. Jos kiinnostusta löytyy sen käyttämiseen, eikä tahdo ladata sitä tietokoneelleen, niin ainahan voi käyttää suppeampaa online-versiota jota minäkin olen tässä käyttänyt. Olen vain hätäisesti verrannut noita kahta toisiinsa, ja sen perusteella sain sellaisen käsityksen että niiden ilmoittamissa tähtien sijaintien numeroissa on pientä eroa, mutta ei mitään merkittävää. Hämmästelin myös sitä että kun sovelluksessa muutin silmänkorkeutta, jopa kilometrien korkeudelle, niin se ei vaikuttanut edes tähtien sijaintien numeroihin, eikä siis edes atsimuuttien ja altitudien sekuntien desimaaleihin. Myönnän että saatoin siltä osin tehdä jotain väärin. Mutta silti asia kummastuttaa.

Aurinkovuoden pituus

Seuraavaksi mennään tutkimaan aurinkovuoden pituutta. Nyt asiat menevät erittäin jännäksi. Erityisesti heille jotka yhä uskovat että 364 vuorokauden pituisilla vuosilla vuoden pituus ei ole enää synkronoitu oikein vuodenaikojen mukaan.

Aurinkokeskisessä mallissa aurinkovuoden, eli trooppisen vuoden pituus kerrotaan olevan noin 365,2422 vuorokautta. Se on heidän tähtivuotta vain hiukan lyhyempi (0,0142 vuorokautta). ”Sen [trooppisen vuoden] kuluttua Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden”, Wikipedian mukaan.

Maakeskisessä mallissa aurinkovuoden pituus on täydellisen tarkasti 364 vuorokautta, aivan kuten Eenokin kirja ja Riemuvuosien kirja asian esittää. Kun 364 vuorokautta on kulunut edellisestä näkymästä, näemme kaikissa aurinkokelloissa osoittimen luovan varjon prikulleen samaan kohtaan kuin missä se oli 364 vuorokautta aiemmin. Mutta niin tapahtuu myös jos aikaväli olisi 365 päivää, josta syystä tuo asia itsessään ei vielä riitä todisteeksi. Siitä syystä olen tähän dokumenttiin lisännyt myös muita asiaa tukevia näkökulmia, kuten laskelmia. Varjon lankeamiskohdan muutos on niin hidas, että eron huomaa aurinkokellossani vasta kun noin 2 viikkoa on kulunut. Sen olen huomannut kolmen vuoden jaksossa, alkaen vuonna 2017 ja loppuen 2020. Kolmen vuoden kuluttua alkuasetelmasta, lukema oli täydellisen sama kuin 3 vuotta aiemmin. Heittoa ei ollut edes viittä minuuttia. Tuonnempana asiasta lisää tietoa ja todisteita, ihan valokuvien kera.

Ei ole mitään merkitystä, käytetäänkö seinämallista tai vaakatasoista aurinkokelloa. Varjo tulee joka tapauksessa olemaan tarkasti samassa kohtaa kuin 364 vuorokautta aiemmin. Arvelisin seinämallisesta aurinkokellosta ettei ainoastaan varjo ole samassa kohtaa, vaan myös varjon pituus on yhtä pitkä kuin 364 päivää aiemmin. Siihen päätelmään olen tullut, koska jos varjo on vaakatasoisessa aurinkokellossa yhtä pitkä tuon ajan kuluttua, niin kyllä se sama ilmiö pitäisi näkyä myös seinämallisessa aurinkokellossa, koska siinä varjon sijainti ja kulma määräytyy, ei ainoastaan Auringon atsimuutilla, vaan myös korkeuskulmalla.

Kuvia vaatimattomasta aurinkokellostani

Tarkkailin aurinkokelloani jonkin verran yli 4 vuotta ja otin siitä paljon kuvia. Tässä käsittelen kumminkin vain kolmen vuoden jaksoa. Nykyään ei enää asuta samassa paikassa missä se sijaitsee. Joten on hyvin epätodennäköistä että sieltä tulee otettua mitään uusia kuvia tulevaisuudessa. Kaikki valokuvat aurinkokellosta on samasta sijainnista Itä-Helsingistä, mistä jo näytetyt valokuvat Siriuksesta on otettu (eli entisen asuntomme takapihasta).

Aurinkokelloni valokuvista on vaikea sanoa, onko Auringon kierroksia maanpiirin yläpuolella 364 tai 365 vuodessa, siitä syystä että muutos tapahtui päivätasolla äärettömän hitaasti, jos laisinkaan, mikäli otti vertailukohteeksi aina sama kellonaika useina päivinä peräkkäin. Vasta kun noin 2 viikkoa oli kulunut, alkoi näkemään pienen pientä eroa aurinkokellon varjosta. Sen sijaan jos otti yhden kuvan kesäiltana vaikkapa kello 18, ja toisen kuvan vain 5 minuuttia myöhemmin, eli klo. 18:05, ja jälkeenpäin vertasi kuvia toisiinsa, niin varjopaikan muutos oli melko selkeästi havaittavissa. Sekä tähtien että Auringon tarkkailussa voi huomata selkeän eron, vain neljä tai viisi minuuttia myöhemmin, jos lähti vertaamaan valokuvista näkymiä toisiinsa.

Näytän seuraavaksi sellaisen kollaasin, missä nähdään selkeän eron varjon lankeamiskohtaan. Hassua kieltä tuo ”varjon lankeamiskohta”, sillä eihän kyse ole varjon lankeamisesta, vaan valon lankeamisesta. Joka tapauksessa, kyse on kahdesta samana päivänä otetusta valokuvassa, ja niiden aikaero on ainoastaan 5 minuuttia.

Kollaasi 5. (Valokuvista DSCN6005 ja DSCN6019)

Mikäli jostain syystä et huomannut yläpuolella mitään eroa aurinkokellossa viiden minuutin aikaerolla (itse kyllä huomasin), niin laitan tänne alapuolelle vielä yhden kollaasin lisää. Tällä kertaa aikaeroa on 10 minuuttia ja varjon siirtyminen on paremmin havaittavissa.

Kollaasi 6. (Valokuvista DSCN6005 ja DSCN6032)

Aurinkokello kolme vuotta myöhemmin

Kuva 5: (Valokuva DSCN5330). Tasan kolmen 364:n vuorokauden mittaisen vuoden jälkeen tilanne on tämä: Hurraa!!!

Rakastan tätä yläpuolista kuvaa.  😉  Bye bye, näkemiin heliosentrinen malli. Ja kehtaavat vielä opettaa että 365,2422 vuorokautta myöhemmin on kulunut yksi trooppinen vuosi, jonka kuluttua Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden. Valkoinen kattorakenteen tukipylväs on kauttaaltaan varjoisempi oikeassa reunassa kuin vasemmalla. Se johtuu siitä, että takapihan tuija on kasvanut kolmessa vuodessa sekä korkeutta että leveyttä, ja sen myötä estää osittain auringonvalon osumaan tasaisesti kello 18 aikaan koko tukipilarin sivulle.

Miksi näytän yläpuolella sellaista kuvaa, joka on otettu 21.4.2020 eikä 24.4.2020, jos kerran olen laittanut aurinkokellon alkupäiväksi 24.4.2017? Siksi koska EN OLE TODISTAMASSA että yhden kalenterivuoden kesto on 365 vuorokautta, enkä myöskään todistamassa, että kalenterivuoden taikka trooppisen vuoden keskimääräinen kesto on 365 vuorokautta ja noin neljännesvuorokausi vielä senkin päälle. Vaan HALUAN TODISTAA että aurinkovuoden pituus on tarkasti 364 vuorokautta. Eli kun otan viivani alkupäivämäärä 24.4.2017 ja menen eteenpäin 3 vuotta, ja haluan pitää vuoden kestot 364 päivässä, eikä esimerkiksi 365 päivässä, niin kolmesta kuluneesta vuodesta on vähennettävä 3 päivää. Tuosta syystä näytän kuvan joka on päivätty 21.4.2020. Entäs jos olisin laittanut tilalle valokuvan jossa olisin noudattanut 365,2422 vuorokauden pituisia vuosia jossa olisi huomioitu myös karkausvuodet? Karkausvuosi olisi silloin tämä vuosi, eli 2020, johon on lisätty yksi ylimääräinen päivä helmikuuhun. Missä se varjo olisi silloin? Valitettavasti en osaa edes vetää kelloon mitään uutta viivaa demonstroidakseni missä varjo tulisi olemaan, siitä syystä että aurinkokelloni sijainti ei ollut pohjoisnavalla, ja koska siinä ei ole pystysuoraa osoitinta. Jos sijainti olisi ollut pohjoisnapa ja aurinkokellossa olisi ollut täydellisen pystysuorassa oleva piikin muotoinen osoitin, ja sen alapuolella täydellisen vaakatasoinen litteä taso, niin tilanne olisi ollut parempi.  Ja jos ajankohta olisi ollut kesä (noiden kolmen edellä mainitun asian lisäksi), niin aurinkokelloon olisi voitu piirtää 15 asteen tasavälein aina tuntiviivat jotka olisivat muistuttaneet meitä siitä, mistä idea analogisista kellotauluista on aikoinaan syntynyt. Mutta varma on, että jos täysien vuorokausien lisäksi (esimerkiksi 364 tai 365 vuorokautta) pitäisi vielä lisätä kolme kappaletta noin neljännesvuorokautta, niin varjon paikka olisi jo kuvassa aivan eri suunnassa kuin missä me nähdään. Itse asiassa, varjo ei olisi enää lainkaan tukipylvään sillä puolella josta löytyy aurinkokellon osoitin (engl. ”gnomon”). Varmaan ymmärrät mitä ajan takaa? Ajan takaa sitä, että ei ole olemassakaan mitään vuorokausia joiden kesto on yli tai alle vuorokauden. Se on mahdollista ainoastaan fantasiassa, ja ainoastaan nykytähtitieteessä, jossa vääristellään numeroita jotta saadaan matemaattisesti jonkun fantasiamaailmasta tuodun maapallon pyörimään yhdessä vuodessa yhden täyden kierroksen Auringon ympäri.

Miksi yläpuolisessa kuvassa nähdään lyijykynällä tehdyn viivan yhä ruuvin varjon keskikohdassa? Se on helppo ymmärtää. Siksi koska yksi aurinkovuosi on tarkasti 364 vuorokautta! Ei yhtään enempää eikä vähemmän. Näytin jo aiemmin (kollaasi 6:ssa) kuinka suuri ero on varjon paikassa kun mennään vain 10 minuuttia yli alkuasetelman. Eli kuvassa 5 ei olla menty eteenpäin ainoastaan 10 minuuttia, vaan 3 vuotta, ja varjon kohta on silti osoittamassa että vuorokausien pituudet ovat aina täydellisen tarkasti pituudeltaan 24 tuntia. Ja yhä jotkut jaksavat väittää, että muutamien vuosikymmenien päästä voidaan polttaa joululahjojen kääreitä juhannuskokossa, mikäli käytössämme olisi 364:n päivän pituinen kalenteri. Näyttääkö se kehitys kuvien mukaan siltä, että se olisi kohta mahdollista? Aurinkokellon varjo ei ole edes 5 minuuttia väärässä suunnassa (kts. kollaasi 5). Joten, jos varjo ei heitä edes 5 minuuttia kolmessa vuodessa (v.2017-2020), niin miksi pitäisi kuvitella, että 364 vuorokauden pituiset vuodet eivät vastaisi vuodenaikojen vaihtelua, ja että muutaman vuosikymmenen päästä voidaan polttaa joululahjakääreitä juhannuskokoissa?

Pieni ajatusleikki: Mitä jos sittenkin poltetaan joululahjakääreitä juhannuskokossa?

Leikitään että varjon paikka aurinkokellossani sittenkin heittää kolmessa vuodessa tasan 5 minuuttia. Leikitään sellaista siitäkin huolimatta, että siitä ei ole mitään todisteita aurinkokelloni kuvissa. Olenhan jo todistanut, että varjo on tasan kolmen vuoden päästä prikulleen samassa kohtaa kuin kolme vuotta aiemmin (jossa vuosieni pituuden oletuksena on 364 päivää). Kuvissa ei voida havaita edes viiden minuutin eroa kolmessa vuodessa. Se siitä maapallon vaappumisesta, jonka todisteita on turha etsiä aurinkokelloista.

Nyt herää kysymys: Kuinka monta viiden minuutin jaksoa saat mahtumaan kolmeen vuoteen, jos vuosien pituus on esimerkissämme 364 vuorokautta, ja jokaisessa vuorokaudessa on 1440 minuuttia? Jos vuodessa olisi 364 vuorokautta, kuten uskon, niin yhdessä vuodessa olisi 524160 minuuttia, ja kolmessa vuodessa 1572480 minuuttia. Tuohon jälkimmäiseen mahtuu 314496 viiden minuutin jaksoa, jossa jokainen niistä jaksoista edustaisi kolmea vuotta. Ja mikäli oletuksemme on, että keskikesän ja keskitalven ero on puolet 314496 minuutista (= 157248 minuuttia), niin keskikesä olisi teoriassa muuttunut keskitalveksi vasta noin 31450 vuoden kuluttua (pyöristin lähimpään tasalukuun), mikäli heittoa per jokaista kolmen vuoden jaksoa olisi 5 minuuttia. No kuinka ollakaan, nyt kun aurinkokellokuvassani (kuvassa 5) ei ole todistetta edes viiden minuutin siirtymästä kolmessa vuodessa, niin tämä spekulaationi ja laskentani oli tuiki tarpeellinen osoittaa lukijoilleni, jotta ymmärtäisivät että 364 päivän vuosikalenteria noudattamalla, ei ole sellaista vaaraa, että vain muutaman vuosikymmenen päästä voitaisiin polttaa ikivanhoja joululahjakääreitä juhannuskokossa.

Joten jos joku tahtoo uskoa että 364 päivän vuoden pituus ei vastaa vuodenaikojen vaihtelua, ja että noudattamalla 364 päivän kalenterivuosia vuodenajat menisivät sekaisin, niin en tahdo estää uskomasta sellaiseen.  Itse en tahdo sellaista uskoa, koska minulla on näyttöä toisenlaisesta ja paremmasta ajattelutavasta.

Jos olisin väärässä ja vuodenajat menevät sittenkin sekaisin (mistä ei ole todisteita aurinkokelloni kuvista), niin eroa syntyisi vuodessa 1,2422 vuorokautta, ja sadassa vuodessa 124,22 vuorokautta. Käytännössä menisi kumminkin noin 150 vuotta ennen kuin talvi olisi kesä, taikka kesä talvi, jos se olisi toteutuakseen. Silloin olisi keskipäivä muuttunut keskiyöksi, ja keskiyö olisi muuttunut keskipäiväksi.

Käytännössä tuo epäkohta toteutuu jo puolessa vuodessa aurinkokeskisessä mallissa, koska siinähän maapallo on kesällä Auringon edessä, ja talvella sen takana, siitäkin huolimatta että ratataso Aurinkoon päin ei muutu, ja siitäkin huolimatta että Pohjantähti osoittaa aina kohti pohjoista taivaannapaa. Se on suuri epäkohta johon hyvin harvat edes kiinnittää mitään huomiota. Se ei ole mahdollista, että yhtä aikaa ratataso Aurinkoon päin pysyisi koko vuoden samanlaisena, ja että samanaikaisesti Pohjantähti näkyy aina tarkasti samassa suunnassa, kuviteltavissa olevan pohjoisakselin yläpuolella, samalla kun maapallo kiertää Aurinkoa. Vääjäämättä siinä muuttuu puolessa välissä päivä yöksi, taikka yö päiväksi, kun välillä ollaan Auringon väärällä puolella. Niinhän nuo graafikot asian piirtävät meille, kun haluavat osoittaa maailmalle miten vuodenajat toimivat aurinkokeskisessä mallissa. Tässä linkissä on tekemäni vastaavanlainen piirros, jonka en usko koskaan toteutuvan. Mutta tuo epäkohta on pakko olla olemassa aurinkokeskisessä mallissa, koska sitä tarvitaan, jotta voitaisiin edes jollakin tapaa selittää ihmisille millä tavalla vuodenajat muodostuvat. Sellaista ongelmaa ei ole maakeskisessä mallissa. Siinähän mallissa Aurinko on huomattavasti pienempi kuin mitä meille on kerrottu, ja se on siinä vain muutaman tuhannen kilometrin korkeudella. Maakeskisessä mallissa vuodenajat toteutuvat aina sen mukaan mikä on Auringon keskimääräinen kulma vuodenajassa, ja keskimääräinen valoisuuden kesto vuorokaudessa, silloin kun Aurinko pyörii ympyrärataa Kravun- ja Kauriin kääntöpiirien välissä.

En halunnut laskea kuinka kauan kestää ennen kuin nykykalenterimme mukaan yö on muuttunut päiväksi, taikka päivä yöksi, taikka milloin voitaisiin polttaa joululahjakääreitä juhannuskokossa. Se jäi laskematta koska gregoriaanisessa kalenterissa jouluaatosta juhannusaattoon on aina huomattavasti lyhyempi jakso (v.2018-2019, 179 vrk) kuin juhannusaatosta jouluaattoon (v.2019, 186 vrk). On hyödyllisempää ottaa koko vuoden pituus ja jakaa se kahdella. Sillä tavalla päästään lähemmäksi keskiarvoa tässä fantasiassa, jossa maapalloksi kutsuttu vesipallo pyörii yhdessä vuodessa täyden kierroksen Auringon ympäri.

En ole ainoa joka uskoo että vuoden oikea pituus on 364 päivää.

Professori ja tutkija James VanderKam on mielenkiintoinen henkilö. Hän on kirjoittanut monta mielenkiintoista kirjaa. Yksi niistä on ”The Dead Sea Scrolls Today”. Se on käännetty ainakin kuudelle kielelle.

Kyseisen kirjan sivulla 75 (tämän linkin takana) hän kertoo mm. että Qumranin kirjakääröistä (eli ns. Kuolleen meren kirjakääröistä) selviää, että Raamatussa kerrottu vedenpaisumus alkoi toisena kuukautena, sen 17. päivänä (kts. 1.Moos.7:11), ja että se loppui seuraavana vuonna, sen toisen kuukauden 17. päivä (minkä hän kertoo olevan vastoin perinteistä tekstiä jakeessa 1.Moos.8:14, jossa päättymispäivä onkin 27. päivä). Sitten hän kertoo, että vedenpaisumus kesti tarkasti yhden vuoden, sanoilla, ”Thus the flood lasts exactly one year”.

Heti perään hän jatkaa seuraavilla mielenkiintoisilla sanoilla:

”That year is explained as lasting precisely 364 days, which was the total for a solar year according to the Qumran group(s). In this respect they agreed with Jubilees and the Astronimical Book in 1 Enoch.”

Käännettynä suomenkielelle tuo menisi jotenkuten näin:

”Tuo vuosi on selitetty kestäneen tarkasti 364 päivää, mikä oli täysi aurinkovuosi Qumranin ryhmän (tai ryhmien) mukaan. Tämän näkökulman mukaan he olivat samaa mieltä Riemuvuoden kirjan ja astronomisen Eenokin ensimmäisen kirjan kanssa.”

Qumranin ryhmällä hän tarkoittaa qumranilaisia, eli niitä ihmisiä jotka asuivat siellä ympäristössä, lähellä Kuollutta merta.

Vuodessa yksi tähtivuorokausi enemmän kuin aurinkovuorokausia

Olen nyt esittänyt tutkimustyölläni – minkä tarkkaavaiset lukijat ovat jo huomanneet – että todellisen elämän yksi tähtivuosi on yhden päivän pitempi kuin yksi aurinkovuosi. Se voi tietenkin olla monille suuri yllätys ja jopa kauhistus. Mutta en ole uskomuksessani yksin. Nimittäin…

Seuraavaksi tulee erittäin tärkeä näkemys tähtitieteen sisäpiiriläiseltä, eikä edes ihan kuka tahansa. Professori Hannu Karttunen kertoo kirjassaan, Tähdet ja Maailmankaikkeus sivulla 41 (uudistetussa painoksessa 2017), seuraavan mielenkiintoisen asian:

”Tähtitaivaan liike on seurausta Maan pyörimisestä. Auringon näennäiseen liikkeeseen vaikuttaa myös Maan rataliike Auringon ympäri. Sen vuoksi vuodessa on tähtivuorokausia yksi enemmän kuin aurinkovuorokausia.”

Alleviivaus on minun tekemä, eikä sitä esiinny kirjassa. Pyrin alleviivauksella painottamaan sitä väittämää, joka on mielestäni erittäin tärkeä asia. Kirjoituksesta saa selkeästi sellaisen käsityksen, että vuodessa on tähtivuorokausia yksi enemmän kuin aurinkovuorokausia. Siihen päätelmään minäkin olen tullut. Onhan tuo täysin selkeä asia. Jos vuodessa on tähtivuorokausia 365 ja aurinkovuorokausia 364, niin tottahan toki meillä on silloin vuodessa ”tähtivuorokausia yksi enemmän kuin aurinkovuorokausia”. Sitähän minä olen tässä yrittänyt koko ajan selittää kaikille epäuskoisille. Mutta kuka tahtoo ymmärtää että se on mahdollista?

Hannu Karttunen tosin selittää tähtien näkyvän liikkeen seurauksena Maan pyörimisestä (kuvitteellisen akselinsa ympäri), sekä myös Maan rataliikkeen takia Auringon ympäri. Minä taas selitän saman asian siten, että Auringon ja tähtien kiertovauhti litteän Maan yläpuolella ei ole molemmilla sama. Siitä syntyy tuo yhden vuorokauden ero. Raamatullisessa geosentrismissa Maa pysyy paikallaan lujasti ja vakaasti. Siinä Auringon ja tähtien liike on todellisia, eikä ainoastaan kuvitteellisia.

Tietenkin olen oman tutkimustyöni takia erittäin innoissani siitä, että edes Hannu Karttunen uskaltaa julkisesti kertoa, että vuodessa on tähtivuorokausia yksi enemmän kuin aurinkovuorokausia. Olen vahvistanut tuon hänen väittämänsä oikeaksi tässä artikkelissa. En ole koskaan kuullut tai lukenut, että joku toinen tähtitieteilijä olisi tuonut tuota asiaa esille minkä Karttunen toi esille. Tuo paljastus oli aika lailla käänteentekevä asia sille, että nostin pitkästä aikaa vuoden todellisen pituuden taas pöydälle ja aloin kirjoittamaan asiasta. Kiitos Karttuselle siitä. Hän onkin palkittuna tähtitieteilijänä ja kirjailijana saanut paljon kiitosta ja ylistystä suomalaisilta hyvistä ja selkeistä kirjoituksista. En silti usko että edes puolet siitä mitä hän kirjoittaa on totta. Mutta se onkin jo toinen stoori. Julkisessa nykytähtitieteessä on niin paljon hullunkurisia väittämiä joita ei voi pitää totena.

Verrataan epäloogista gregoriaanista kalenteria ja loogista Eenokin kalenteria tosiinsa

Jumala on järjestyksen Jumala myös ajan laskemisessa. Sen tiesi myös Eenok. Mutta ihmiset luovat epäjärjestystä ajan laskemiseen ja kalentereihin. Siitä syystä me tulemme vielä saamaan tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan aikana oikean ajanlaskun käyttöön. Se on silloin kun Jeesus hallitsee Maan päällä pyhien kanssa. Raamatun Daniel sanoi Jumalasta näin (Daniel 2:20,21):

”Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen.”

Miksi Jumala joutuu tulevaisuudessa muuttamaan ajat ja hetket? Mm. koska maailman ihmisten tapa laskea ajan on mennyt väärin. Jumala haluaa ennallistaa sen, minkä ihmiset muuttivat vääränlaiseksi.

Riemuvuosien kirjassa kerrotaan mitä ajan muuttaminen saa aikaiseksi:

Mutta jos he jättävät huomiotta eivätkä tarkkaile niitä Hänen käskynsä mukaan, he muuttavat kaikki vuodenaikansa ja vuodet siirrettään paikoiltaan eivätkä he välitä niiden säännöistä. Ja kaikki Israelin lapset tulevat unohtamaan eivätkä löydä vuosien tietä, ja unohtavat uudet kuut ja vuodenajat ja sapatit ja menevät harhaan kaikkien vuosien järjestyksessä. Sillä minä tiedän ja tästä lähtien julistan sen sinulle, eikä se ole oma keksintöni; sillä edessäni on kirjoitettu kirja, ja päivien jako on säädetty taivaallisilla tauluilla, etteivät he unohda liiton juhlia ja kulje pakanoiden juhlien mukaan ja heidän vääryytensä ja välinpitämättömyytensä mukaan. Sillä tulee olemaan noita, jotka vakuuttavasti tutkivat kuuta – kuinka se muuttaa vuodenaikoja ja tulee vuodesta vuoteen kymmenen päivää liian aikaisin. Tästä syystä vuodet tulevat heidän ylleen kun he muuttavat, ja tekevät inhotuksen liiton päivästä, ja saastaisuuden juhlapäivästä, ja he sekoittavat kaikki päivät, pyhät saastaisella, ja saastaisen päivän pyhällä; sillä he menevät harhaan kuukausissa ja sapateissa ja juhlissa ja riemuvuosissa. Tästä syystä minä käsken ja todistan sinulle, että voisit todistaa heille; sillä kuolemasi jälkeen sinun lapsesi muuttavat, niin että heidän vuotensa ei ole vain 364 päivää, ja tästä syystä he menevät harhaan uusissa kuissa ja vuodenajoissa ja sapateissa ja juhlissa, ja he syövät kaikenlaista verta kaikenlaisilla lihoilla.

Huomasitko, miten Riemuvuosien kirjassa ennustettiin, että tulevaisuudessa vuoden pituus eräiden laskelmissa ”ei ole VAIN 364 päivää? Asiayhteydessä sana ”vain” on viittaus siihen, että vuoteen lisätään joidenkin herrojen toimesta päiviä. Niin on käynytkin, kuten olemme huomanneet. Tuo profeetallinen ennustus on jo toteutunut. Sen todistaa jokainen ihminen joka sanoo että vuodessa on 365 päivää, taikka karkausvuosina 366 vuorokautta.

Sekavasta kalenterista loogiseen kalenteriin

Millä tavoin on nykyinen gregoriaaninen kalenteri huonompi ja epätarkempi kuin Eenokin kalenteri? Monellakin tapaa.

Eenokin kalenteri on Jumalan kalenteri. Taivaan Isä on järjestyksen Jumala. Alapuolisessa listauksessa näemme millä tavalla Jumala luo järjestystä myös ajan laskemiseen:

  1. Jokainen tietää että vuodessa on 52 viikkoa. Gregoriaanisen kalenterin vuosissa on aina vähintään yksi päivä liikaa, ja noin joka neljäs vuosi peräti reilu kaksi ylimääräistä päivää. Ne joudutaan lisäämään 52 viikon päälle, jolloin kalenterissa vuoden pituus ei ole enää tarkasti 52 viikkoa. Sen sijaan Eenokin kalenterissa on tarkasti 52 viikkoa (52×7=364). Näin on joka ikinen vuosi. Jumala on järjestyksen Jumala!
  2. Gregoriaanisessa vuodessa vuoden päivät eivät ole jaolliset seitsemällä. Sen sijaan Eenokin kalenterissa vuoden päivät ovat jaolliset seitsemällä. Luku seitsemän on hyvin merkityksellinen Jumalalle ja Raamatussa. Jumala on järjestyksen Jumala!
  3. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden ensimmäinen viikonpäivä on vuodesta toiseen eri kuin edellisenä vuonna, heittäen yksi tai kaksi viikonpäivää aiemmasta vuodesta, riippuen siitä onko karkausvuosi vai ei. Sen sijaan Eenokin kalenterissa jokainen vuosi alkaa samalla kalenteripäivällä. Jumala on järjestyksen Jumala!
  4. Gregoriaanista kalenteria noudattamalla hyvin harva ihminen tietää, minä viikonpäivänä syntyi maailmaan. Jos sen sijaan Eenokin kalenteri olisi ollut käytössä, jokainen ihminen olisi tietänyt, ei ainoastaan minä päivänä on syntynyt, vaan myös mikä oli syntymisen viikonpäivä. Jumala on järjestyksen Jumala!
  5. Gregoriaanisen kalenterin helmikuuhun tulee lähes joka neljäs vuosi yksi ylimääräinen päivä, ja siten kuukauden pituus ei ole joka vuosi yhtä pitkä. Sen sijaan Eenokin vuosikalenterissa helmikuun pituus, sekä muidenkin kuukausien pituudet, ne ovat aina samat vuodesta toiseen, koska kalenterin neljä karkauspäivää päättävät kaikki neljä vuodenaikaa, niin että ne sisältyvät aina vuoden pituuteen, eikä ainoastaan silloin tällöin, kuten on laita gregoriaanisen kalenterin karkauspäivän kanssa. Jumala on järjestyksen Jumala!
  6. Koska gregoriaanisessa kalenterissa kuukausien pituudet ovat 28, 29, 30 ja 31 päivää, niin siinä puuttuu Eenokin kalenterin kaltainen loogisuus, jossa kuukauden pituuksista voidaan päätellä milloin vuodenajat päättyvät. Siinä neljän vuodenaikojen päättymisen kuukaudet ovat pituudeltaan aina 31 päivää, samalla kun muut kuukaudet ovat pituudeltaan 30 päivää. Näin on vuodesta toiseen. Jumala on järjestyksen Jumala!

Laskelmat ja numerot paljastavat totuuden

Seuraavaksi esitän hiukan laskelmia, joista nähdään miksi nykytähtitieteen yksi tähtivuosi on 1,2564 vuorokautta pitempi kuin todellinen aurinkovuorokausi. Idea on siinä, että nykyinen käytössä oleva gregoriaaninen vuosikalenteri EI OLE mikään aurinkokalenteri, vaan tähtikalenteri (joidenkin ihmisten mukaan). Ja kaiken kukkuraksi, ei sittenkään mikään tähtikalenteri koska todellisen tähtivuoden pituus EI OLE yhtä pitkä kuin nykytähtitieteilijöiden tähtivuosi. Idea on myös siinä, että nykytähtitieteessä opetetaan että maapallo ei kierrä ainoastaan yhden kierroksen akselinsa ympäri joka vuorokausi (ajassa 23 tuntia, 56 minuuttia ja 4,1 sekuntia), vaan sen lisäksi maapallon täytyy kiertää noin yhden asteen verran myös Auringon ympäri, joka ikinen vuorokausi, jotta yksi kierros Auringon ympäri tulisi täyteen yhdessä vuodessa. Sen myötä meille uskotellaan että meille syntyy vuodenajat, vaikka vuodenajat syntyvät todellisuudessa siitä, kun Aurinko kiertää litteän Maan yllä Kravun- ja Kauriin kääntöpiirien välissä, ja sitä myöden myös Auringon etäisyydet lämmitettävään alueeseen muuttuu, kuten myös vuodenaikojen keskimääräiset korkeuskulmat, mikä on melko ratkaiseva asia molemmissa malleissa.

Maapallon kiertämistä noin asteen verran Auringon ympäri per päivä, sitä he opettavat, jotta saisivat malliinsa vuodenvaihteet. Mutta sitä mitä he eivät opeta on se, että todellisuudessa tuo 1,2564 päivää per vuosi on lisätty oikean ajan päälle. Eli se on lisätty 364:n 24 tunnin aurinkovuorokausien päälle! Tuo aika EI OLE jaettu niiden vajaiden päivien päälle, joiden pituus on 23 tuntia, 56 minuuttia ja 4,1 sekunti (joka on kestoltaan yksi maapallon kierros kuvitteellisen akselinsa ympäri), vaan NE ON LISÄTTY 24 TUNNIN PITUISTEN PÄIVIEN PÄÄLLE, minkä myös laskelmat osoittavat. Siinä on yksi paha ristiriita lisää. Ristiriita selviää laskemalla. Katsotaan asiaa tarkemmin:

Nykytähtitieteen tähtivuorokausi (”sideerinen vuorokausi”):
23 t 56 min 4,1 sek= 86164,1 sekuntia
Todellinen tähtivuorokausi:
24 t= 86400 sekuntia

Nykytähtitieteen tähtivuosi (”sideerinen vuosi”):
365,2564 vuorokautta= 31 558 152,96 sekuntia
Todellinen tähtivuosi:
365 vuorokautta= 31 536 000 sekuntia

Nykytähtitieteen aurinkovuosi (”trooppinen vuosi”):
365,2422 vuorokautta= 31 556 926,080000002 sekuntia
Todellinen aurinkovuosi:
364 vuorokautta= 31 449 600 sekuntia

Lasketaan mikä on nykytähtitieteen tähtivuoden
ja todellisen aurinkovuoden erotus:

31 558 152,96 sekuntia – 31 449 600 sekuntia= 108552,96 sekuntia
108552,96 sekuntia= 1,2564 päivää

Tuo 1,2564 päivää on sekunnilleen yhtä pitkä aika kuin on nykytähtitieteen sideerisen vuoden ja todellisen aurinkovuoden erotus!!!

Tuo erotus on yhtä paljon aikaa mitä on lisätty Auringon todelliseen 364 päivän vuotuiseen kiertoon!!!

Noin he ovat tehneet jotta saisivat maapallon ainakin näennäisesti kiertämään Auringon ympäri suhteessa kaukaisiin kiintotähtiin. Mutta todellisuudessa Aurinko kiertää Maata. Koska Maa ei ole pallo, eikä Maa kierrä Aurinkoa, vaan Aurinko kiertää Maan yläpuolella (Joos.10:12,13), niin meillä ei ole enää mitään syytä lisätä mitään ylimääräistä aikaa (1,2564 päivää) aurinkovuoden pituuteen! Ja juuri siitä syystä se on totta, mitä myös Hannu Karttunen kirjoitti kirjassaan, että vuodessa on yksi tähtivuorokausi enemmän kuin aurinkovuorokausia.

Hullunkurista on siis se, että he opettavat maapallon kiertävän yhden kierroksen akselinsa ympäri ajassa joka on 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,1 sekuntia, vaikka he todellisuudessa käyttävät laskelmissaan oletusta joka on tasan 24 tuntia akselinsa ympäri, ja vielä sen lisäksi lisäävät noin yhden asteen Auringon ympäri, jonka jälkeen vuorokausi onkin liian pitkä, ja siten heillä on myös tähtivuosi 0,2564 päivää liian pitkä.

Kun lasketaan miten he ovat päätyneet sideerisen vuoden pituuteen joka on 1,2564 vuorokautta liikaa per vuosi, suhteessa todelliseen aurinkovuoteen, niin huomaamme yläpuolisesta laskelmastani että tuo turha ylijäämä on todellisuudessa laitettu laskennallisesti 24 tuntisten vuorokausien päälle, eikä suinkaan vajaiden vuorokausien päälle jotta 24 tuntia tulisi täyteen. 

Antikristus on jo osittain muuttanut ajan ja lain

Pyhässä Kirjassa kerrotaan antikristuksesta tällä tavoin:

”Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. (KR-92, Dan.7:25)

Antikristuksen henki (jossa ”antikristus” on vastaan Kristusta, ja jossa”henki” on voimavaikutus ja influenssi), se on jo muuttanut ajan ja taivaankappaleiden lait, antamalla Jumalan säätämille taivaankappaleiden kierrosajoille eri numeroita kuin mitä ne ovat oikeassa elämässä. Ja vieläpä tuo sama ”voimavaikutus” on pistänyt meidät näennäisesti kiertämään Aurinkoa. Kyseisen jakeen aramealainen alkusana, ”zeman” (H2166), joka on kätkettynä sanan ”ajan” takana, se voi viitata, ei ainoastaan aikaan, vaan myös kauteen tai vuodenaikaan (engl. ”seasons”).

Entäs kuuvuosi?

Uskon että kuuvuoden pituus on 354 vuorokautta. Katsotaan ensin mikä on kuuvuoden pituus Eenokin kirjassa, ja sen jälkeen heprealaisessa kalenterissa, niin ehkä me sen jälkeen viisastumme, edes hitusen.

Eenokin kirjassa kerrotaan kuinka pitkä on kuuvuosi. Se on tarkalleen 354 päivää, eli 10 päivää vähemmän kuin aurinkovuosi. Kirjan luvussa 74 sanotaan näin:

”Kolmessa vuodessa on 1092 päivää ja viidessä vuodessa 1820 päivää, niin että kahdeksassa vuodessa on 2912 päivää. Ainoastaan kuulle päivät koostuvat kolmessa vuodessa 1062 päivästä, ja viidessä vuodessa se jää 50 päivää jälkeen.”

Tuon perusteella kuuvuosi on pituudeltaan 354 päivää, ja siten myös 10 päivää lyhyempi kuin aurinkovuosi. Kuuvuoden pituus on sama myös Riemuvuosien kirjassa.

Heprealaisessa kalenterissa, ns. ”juutalaisessa kalenterissa” normaalien vuosien pituus on 354 päivää, eli yhtä paljon kuin on kuuvuodessa päiviä. Sen kalenterin normaalilla vuodella tarkoitetaan sitä, että siihen ei ole lisätty yksi ylimääräinen karkauskuukausi. Vaikka sen vuoden kuukausien pituudet ovat joko 29 tai 30 päivää, niin sillä ei ole merkitystä, koska niiden keskiarvo per kuukausi on 29,5 päivää, jolloin laskutapa 29,5 x 12 tekee yhteensä 354 päivää. Kun katselee nykytähtitieteen vastaavaa lukua (sivustolla universetoday.com) niin se on saman verran (29,5 vrk), mutta vain sillä edellytyksellä että olisit seisomassa Kuun pinnalla tarkkailemassa Auringon kulkua (fantasiaa tietenkin). Tuo 29,5 vuorokautta on sivuston mukaan se ajanjakso mitä joutuisit odottamaan Kuun pinnalla, jotta näkisit taas Auringon samassa suunnassa. He jatkavat kertomalla, että muinaisajoista lähtien kuukalenterit ovat pohjautuneet kolmeentoista kuukauteen, jossa jokaisessa on 28 päivää (mikä – yllätys yllätys – tekee 364 vuorokautta, ja mikä tämän tutkimustyöni perusteella on todellisen aurinkovuoden pituus). He kuitenkin jatkavat hapatuksiaan, kertomalla että tuo 29,5 vuorokautta ei ole sideerisestä näkövinkkelistä katsottuna se oikea aika, koska kun Kuu kiertää akselinsa ympäri, Kuusta katsottuna tähdet näkyvät taas samassa suunnassa jo 27,3 päivän päästä. Että sillä lailla. No mikä olisi se todellinen tilanne Maasta katsottuna? En tiedä, koska en ole käyttänyt vielä mitään kuukelloa, kuten olen aurinkokelloa käyttänyt. Mutta timeanddate-sivustosta nopeasti katsottuna, vaikuttaa siltä, että Kuu ei olisi ihan samassa suunnassa kuin 354 vuorokautta aiemmin. Testasin sivustolla vain kerran 354 päivän jaksolla, ja heittoa Kuun laskuajalle ja atsimuutille sain noin tunti ja 4 astetta. Pitää tutkia tuota asiaa lisää ajan kanssa. Mahdollisen kuukellon ja olemassa olevien virallisten numeroiden tutkiminen on tulevaisuuden projekti, kunhan vain löytyisi riittävästi aikaa ja innostusta.

Nykytähtitieteessä ollaan siis tietävinään, että kuukauden pituus on 29,5 päivää Kuusta katsottuna, mikäli mittarina on Auringon sijainti. Ja vastaavasti jos mittarina olisi tähdet (sideerinen näkövinkkeli), niin sekin Kuusta katsottuna (ja samalla myös Maasta katsottuna, jos kerran tähdet ovat valovuosien päässä), kuukauden pituus onkin vain 27,3 päivää. Tuohon liittyy sellainenkin juttu, että juutalaisen kalenterin kuukausien keskimääräinen pituus määriteltiin siten, että se tapahtui tekemällä Maan päällisiä havaintoja Kuusta, ja kuukausien keskimääräinen jakso (29,5 vrk) perustui siihen milloin Kuu oli nähtävissä ensimmäistä kertaa edellisestä uudestakuusta. Tuollainen tapa havainnoida asian on melko tarkkaa puuhaa, etenkin kun tarkkailijan ja Kuun välissä saattaa olla pilviä mikä hankaloittaa havaintojen tekemistä. Nykytähtitiede kertoo kuitenkin että tuo pituus onkin 29,53 vuorokautta. Noiden 29,5 ja 29,53 vuorokauden välinen ero on noin 43 minuuttia. Se on pitkä aika. Sinä aikana Kuu ehtii siirtyä eteenpäin niin paljon että jopa sokea Reetta huomaa eron. Luotan ennemmin siihen, että silmähavainnot uudenkuun alkamisesta oli riittävän tarkka tapa määritellä kuukauden pituus (lue: ”kuun kauden” pituus).

Havaitsin neljä vuotta vanhan pienen mokan

Trooppisen vuoden pituus on vielä tätä kirjoittaessani Wikipedian kyseisellä sivulla eri pituinen kuin Nasan sivulla. Eroa trooppisen vuoden pituudessa on noiden sivustojen välillä 1224 sekuntia, eli 20 minuuttia ja 46 sekuntia. Wikipedian viimeisin päivitys olit tätä kirjoittaessani 30.12.2016.

WIKIPEDIASSA: 365 vuorokautta 6 tuntia 9 minuuttia 10 sekuntia
= 31 558 150 sekuntia

NASAN SIVUSTOLLA: 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia
= 31 556 926 sekuntia

Noiden ero on:

31 558 150 – 31 556 926= 1224 sekuntia= 20 minuuttia ja 24 sekuntia

Halutessaan voi laskemisen nopeuttamiseksi käyttää tehtävään sopivaa laskuria.

Naurettavat valovuodet

Valokuvissani näkyvien tähtien ilmoitetut etäisyydet Stellariumissa ovat täysin naurettavat. Ne ovat tekaistuja taruja.  Esimerkiksi tuo l CMa kerrotaan olevan 3097,82 valovuoden päässä. Et tule koskaan saamaan mitään laskelmia silmiesi eteen, mistä näkisit millä tavalla nuo etäisyydet on todistettu oikeaksi, tai miten etäisyyksien laskutoimitus on tapahtunut.  On tietenkin täysin mahdotonta laskea parallaksien avulla kuinka kaukana tähdet ovat aurinkokeskisessä mallissa, koska siinähän mallissa ne ovat kaikki eri etäisyyden päässä. Ja parallaksit ovat ainoa tapa nykytähtitieteessä (ilman taivaankantta) selvittää niiden etäisyys. Ja toiseksi, yksikään tähti ei olisi valovuosien etäisyyksillä siellä missä niiden kuvitellaan olevan. Syy on siinä, että näet tähdet vasta kun niistä tuleva valo osuu silmiisi. Kerronnassa tuo valo on ollut matkassa useita vuosia. Samasta syystä tähtitieteilijöiden olisi parempi lopettaa puhumiset siitä, että tähtien etäisyydet on laskettu parallaksien avulla. Tuo tieto, yhdistettynä tähtien eri etäisyyksillä, todistaa meille siitä että tähtien etäisyys on täysin eri kuin mitä meille kerrotaan, ja myös että niiden näkyvä sijainti on myöskin eri kuin mitä me nähdään. Näin siis heliosentrisessä mallissa. Toisin on geosentrisessä mallissa. Siinä tähdet ovat vain muutaman tuhannen kilometrin korkeudessa, ja ne ovat kooltaan paljon pienempiä kuin mitä meille on kerrottu. Ja lyhyemmistä etäisyyksistä johtuen, tässä järkevämmässä mallissa, näet tähdet kutakuinkin siellä missä ne ovat (koska valon nopeus kerrotaan olevan noin 300000 km sekunnissa). Etkä sittenkään näe niitä ihan täydellisen tarkasti siellä missä ne ovat, mikäli ne ovat taivaankannessa, kuten uskon. Taivaankansi nimittäin taittaa valon jonkin verran eri suuntaan. Mutta mikäli tähden sijainti on kiertoradallaan sinua kaikesta lähimpänä, eli meridiaanissa, silloin näkyvä sijainti atsimuutilla pitää melko hyvin paikkansa, toisin kuin korkeuskulma (altitudi), joka heittää aina sitä enemmän mitä matalammalla ne ovat näennäisyydessään.

Eivät kaikki oppineet usko valovuosien olemassaoloon

Maailmassa on tähtitieteilijöitä jotka eivät edes usko valovuosiin. Esimerkkinä siitä on professori Eric Dollard joka tutki Aurinkoa ainakin neljä vuotta. Hän tuli siihen päätelmään, että Aurinko ei ole sitä mitä meille on kerrottu, ja että se saa energiansa jostain toisesta dimensiosta. Tuon eri dimension käsittäminen on helpompi ymmärtää, jos uskoo että Aurinko, Kuu ja tähdet ovat kirjaimellisesti taivaankannessa, eikä taivaankannen alla. Onkohan professori sellaista edes koskaan pohtinut? Ehkä on, mutta todennäköisesti ei. Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala asetti Auringon, Kuun ja tähdet taivaankanteen (1.Moos.1:14,17). Ilmeisesti jonkinlaiseen välitilaan (kaksikerroksiseen)?

Eric Dollard, ei usko että Maa on litteä, eikä siten hänkään usko että Maan yläpuolella on kiinteä kaartuva taivaankansi. Olen kuullut hänenkin jopa pilkkaavan niitä jotka uskovat tuossa asiassa toisin kuin hän. Mutta annan sen hänelle anteeksi. Tuo pilkkaaminen onkin jo toinen stoori, eikä sen selitys tähän saumaan mahdu. Voisin minäkin tehdä hänen sanoistaan pilkkaa, koska niistäkin olen löytänyt ristiriitoja, mutta en koe että siitä on mitään hyötyä.

Taivaankansi on kirjaimellisesti kiinteätä ainesta

Raamattu Kansalle-käännöksessä luvussa 1.Moos.1, ovat jakeet 6, 7, 14 ja 17 pilattu pahemman kerran. Siinä käännöksessä kääntäjät ovat antaneet ”taivaankannelle” uuden nimen, joka on ”taivaanavaruus”. Näin siitäkin huolimatta, että ”taivaankannen” heprealainen alkusana ”raqia” (H7549) viittaa kiinteään aineeseen, eikä tyhjiöön. Melkoisen uhkarohkea temppu. Näin he ovat menetelleet, siitäkin huolimatta että luomiskertomuksessa taivaankansi erotti vedet toisistaan, tarkoittaen, että ne vedet jotka ovat taivaankannen yläpuolella, erotettiin taivaankannen avulla niistä vesistä jotka ovat sen alapuolella. Niinhän se Raamattu meille asiasta kertoo, luomiskertomuksen yhteydessä. Miten Raamattu Kansalle-käännöskomitea on ajatellut että se on mahdollista, että ”taivaanavaruus” tai ”avaruus” voi pitää sen yläpuolella olevat vedet, erillään niistä vesistä jotka ovat sen alapuolella? (1.Moos.1:6,7). Onko nyt yhtäkkiä myös heidän taivaanavaruudessa vettä? Ehkäpä siellä on vettä, kun kerran Nasa on filmannut avaruuskävelyjen aikana ilmakuplia avaruudessa? Heh. No, todellisuudessa filmaus on tapahtunut heidän harjoittelualtaassa.

Ajatuksia Eenokin kirjan neljästä karkausvuodesta

Kuukausien pituudet Eenokin kirjassa ovat suurimmaksi osaksi 30 päivää, paitsi maaliskuussa, kesäkuussa, syyskuussa ja joulukuussa, joissa on jokaisessa 31 päivää. Vuoteen tulee siis yhteensä 364 päivää (8×30 + 4×31). Aurinko kiertää myös maakeskisessä mallissa Kravun- ja Kauriin kääntöpiirien välissä, pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen. Ne 4 päivää jotka lasketaan 360:n päivän päälle, ne ovat ne 4 päivää jonka aikana Aurinko ei nopeuta eikä hidasta vauhtiaan pituuspiirin yllä, eikä niiden 4 päivän aikana muuta rataa edellisestä päivästä eri leveysasteelle. Noita neljää päivää kutsutaan karkauspäiviksi, mikä toki on harhaanjohtava nimitys, koska Aurinko ei karkaa minnekään. Nuo neljä päivää ovat interkalaarisia päiviä, ja ne myös päättävät menneen vuodenajan, olipa sitten kyse talvesta, keväästä, kesästä tai syksystä. Interkalaariset päivät (engl. ”epagomenal days”) viittaa siihen, että ne ovat päiviä joita on sijoitettu aina kahden vuodenajan väliin vuodenaikojen synkronointia varten, ja vieläpä päättävät kaikki 4 vuodenaikaa ylimääräisinä päivinä.


KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA:

Mitä se merkitsisi nykytähtitieteelle jos Eenokin kirjan kalenteri on totuudenmukainen?

Ei välttämättä yhtään mitään, mikäli sana ei kiri leviämään riittävän laajasti. Toivottavasti valtamediat ottaisivat asian puheenaiheeksi ja lööppeihinsä. Todellinen totuus alkaa tuntua nykytähtitieteessä ikävänä asiana, vasta sen jälkeen kun edes muutamat keskeisimmistä tähtitieteilijöistä alkavat tulemaan ulos kaapeistaan, tai vasta sitten, kun totuus on saanut niin paljon huomiota maailmassa, että kansakuntien rivistöt alkavat vaatia totuuden kertomista ja valheopetuksien lakkauttamista. Se on tietenkin melko utopistinen toive tässä vaiheessa. Maailma meno ja meininki pitäisi muuttua radikaalisti, ennen kuin asiat menevät siihen pisteeseen että ihmiset sankoin joukoin kerjäämällä kerjäävät saada kuulla totuuden.

Milloin uskot että Eenokin kalenterin käyttöönotosta tulisi maailmanlaajuinen ilmiö?

En näe että oikean kalenterin käyttöönotto olisi edes mahdollista maailmanlaajuisesti, ainakaan tässä antikristillisessä maailmanajassa. Uusi kalenteri tulisi voimaan vasta Kristuksen ja pyhien hallitseman tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan aikana, kun asiat laitetaan uuteen järjestykseen. Tässä nykyisessä ajassa ihmiset ovat yleisesti ottaen melko paatuneita ja välinpitämättömiä totuuden suhteen. Valtaosa ihmisistä ei välitä pätkääkään uusista kalentereista, saatikka sitten Jumalan ajan järjestyksestä, sillä ihmiset tosiaan luulevat, että käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri hipoo jo lähes täydellisyyttä, siitäkin huolimatta että maailmassa on useita erilaisia kalentereita käytössä. Ihmisten aivopesu on ollut niin järjestelmistä ja voimakasta, ettei harhautetut ihmiset halua ottaa itselleen hullun manttelia. Hulluus olisi mielipiteissä esimerkiksi sellainen asia, että ”muutaman vuosikymmen vuoden päästä voidaan polttaa joululahjojen kääreitä juhannuskokossa”, koska eenokkilainen ajan laskenta ei olisi synkronoitu vuodenaikojen mukaan. Myös valtaeliitin päättäjät ovat jo niin tottuneet vääriin kalentereihin, etteivät tällekään tekstille korviansa hetkauta. Jos edes yksi promille ihmisistä heräisi unestaan, niin sekin olisi saavutus.

Jos et kerran usko että Eenokin kalenteri otettaisiin käyttöön tässä pahassa maailmanajassa, vaan vasta tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa, niin miksi nähdä vaivaa kirjoittaa näinkin pitkän artikkelin koko aiheesta?

Jokaisella on oikeus saada tietää mikä on totuus ajanlaskustamme. Ihmisillä pitää myös olla oikeus saada tehdä valintoja eri vaihtoehdoista. Jos heille osoitetaan vain yhden vaihtoehdon, kuinka he voisivat silloin valita toisen vaihtoehdon, josta he eivät ole koskaan kuulleet, eivätkä ole edes tiedostaneet että sellaista on olemassa? Pitää olla vähintään kaksi mallia joista valita. Demokratiassa on kuulemma valinnanvapautta. Jos viranomaiset kertoisivat informatiivisesti totuuden vuoden todellisesta pituudesta, ja järjestäisivät asiasta kansanäänestyksen, jotta enemmistö kansasta saisi päättää mikä olisi virallinen kalenteri, niin se olisi hyvä edistysaskel kohti oikeata ajanlaskentaa.

Ajanlaskusta kirjoittamisen konkreettisin hyvä puoli on siinä, että kun he näkevät, että Eenokin kirjan 364 päivän vuosipituus on uskottavampi ja loogisempi kuin 365,2422 päivän vuosi, ja että sen vuosi on jo synkronoitu vuodenaikojen kanssa, niin silloin he saattavat alkaa kiinnostumaan enemmän myös Raamatun totuuksista, ja itse Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sillä onhan Eenok kirjoittanut paljon samoista asioista kuin mistä voimme lukea pyhästä Raamatusta. Hän on kirjoittanut jopa useita asioita Jeesuksesta (sanoilla ”Ihmisen Poika”).

Toivon mukaan kirjoitukseni kautta jotkut ihmiset saavat itselleen hengelliseen heräämisen, jonka myötä tekevät parannuksen pahoista teoistaan ja ottavat Jeesuksen elämänsä Herrakseen, jotta voisivat kääntyä pimeydestä valkeuteen ja kirouksesta siunaukseen, ja jotta saisivat päästä ikuiseen elämään. Siinä on motiivini kirjoittamiselle.

Jos motiivini olisi raha, en olisi näyttänyt sivustollani tutkimustöitäni ilmaiseksi, vaan olisin tehnyt niistä myytävän kirjan. Tästä työstä on minulle tähän mennessä ollut vain menoja, ja enimmäkseen ihmisten halveksuntaa ja pilkkaa. Joskus silloin tällöin olen saanut myös positiivista palautetta. Esimerkkinä tämä:

Vain joitakin päiviä sitten sain hyvän uskovaisen ystäväni uskomaan, että maakeskisessä mallissa on enemmän järkeä kuin aurinkokeskisessä mallissa. Hän ilmoitti minulle ettei enää usko, että Maa on pallon muotoinen. Tärkein asia mikä siihen vaikutti oli se, kun kerroin Raamatun luomiskertomuksesta että Maa oli jo olemassa, ennen kuin ensimmäisen päivän luomistyö alkoi, ja että Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä. On epäuskottavaa ajatella sillä tavoin (varsinkin uskovaisena), että Maa oli olemassa, ja että ensimmäisenä päivänä luotiin valkeus, toisena päivänä taivaanvahvuus vesien välille, kolmantena päivänä kasvillisuus, ja sitten vasta neljäntenä päivänä Auringon, jonka jälkeen sitten Jumala pisti mukamas pallon pyörimään Auringon ympäri? Eihän Raamattu mitään sellaista opeta, että Jumala pisti maapallon pyörimään Auringon ympäri, taikka että Aurinko oli ennen Maata. Ensin oli Maa, ja sitten myöhemmin luotiin vasta Aurinko, Kuu ja tähdet. Se on Maa ja sen ihmiset jotka ovat Jumalan silmätikkuna, eikä suinkaan Aurinko. Ihmiset ovat keskiössä, tärkeämässä asemassa, ja siksi meitä varten lähetettiin Jumalan Poika lunastamaan syntimme omalla verellään, jotta uskomme kautta häneen, saisimme ikuisen elämän ilman kadotustuomioita. Aurinko, Kuu ja tähdet on luotu meille valoksi, eikä niin että Maa ja ihmiset on luotu Aurinkoa taikka universumia varten.

View post on imgur.com

Miksi Eenokin kalenterin neljä karkauspäivää ovat karkauspäiviä, ja mitä sillä tarkoitetaan?

Ne ovat päiviä jolla saadaan synkronoitua vuoden pituus vuodenaikojen kanssa. Ne ovat myös merkiksi siitä milloin mennyt vuodenaika päättyy. Ne osoittavat meille vuodenaikojen viimeisen päivän. Erikoista niissä on myös se asia, että noina neljänä päivänä Auringon etenemistä maanpiirin leveyspiirin yllä, suunta ei ole lainkaan pohjoiseen eikä etelään, vaan ainoastaan pituuspiirillä idästä länteen. Aurinko tekee siis noina päivinä yhden ylimääräisen kierroksen samalla leveysasteella kuin päivää aiemmin. Ne ihmiset jotka ovat tutustuneet siihen miten Aurinko tekee kierroksia litteän Maan yläpuolella, he ymmärtävät paremmin mitä tässä selitin.

Miksi niitä Eenokin kirjan neljää karkauspäivää ei lasketa mukaan vuoden pituuteen?

Tuo onkin vaikeampi kysymys. Miten asian pitäisi ymmärtää ja miksi se on sellaiseen muotoon kirjoitettu? Onhan myös gregoriaanisen karkausvuosien ylimääräiset päivät huomioitu ajan laskennassa, vaikka se ei näy Auringon tai tähtien liikkeistä. Uskon että asiayhteydessä sanat ”ei lasketa mukaan vuoden laskennassa” tarkoittaa ajatuksen tasolla, ”ei lasketa mukaan normaalin vuoden pituuteen”. Eli jos ”normaali vuosi” on 360 päivää, niin se ”koko vuosi” on kuitenkin 364 päivää koska siihen on lisätty 4 karkauspäivää synkronointia varten.

En usko että Jumala halusi meidän ymmärtävän vuoden pituudeksi 360 päivää, kun siitä ei kerran ole mitään mainintaa paitsi yksi kohta Eenokin kirjassa. Se kohta löytyy mm. Tuomas Leväsen käännöksessä, luvussa 75 (jakeet 1 ja 2). Se on käännetty näin:

”Ja tuhansien johtajien johtajat, jotka on asetettu yli koko luomakunnan ja yli kaikkien tähtien, myös niillä on tehtävää niiden neljän karkauspäivän kanssa, ollen erottamattomat virastaan, vuosien laskennan mukaan, ja nämä palvelevat noina neljänä päivänä, joita ei lasketa mukaan vuoden laskennassa.”

Tuossa on kaksi jaetta, vaikka et sitä näe suomalaisessa käännöksessä, koska Tuomas Levänen ei ole lisännyt tekstiin jakeiden numerot. Nuo kaksi lihavointia on minun tekemiäni, jotta tietäisit mitä asiaa painotan tässä asiayhteydessä. Ensimmäisessä jakeessa kerrotaan englanninkielisissä käännöksissä, että neljä päivää on lisätty ajan laskentaan (ensimmäinen lihavoitu teksti). Ja tuo jälkimmäinen, ”ei lasketa mukaan vuoden laskennassa” (toiseksi lihavoitu teksti), se hämää ymmärrystämme. Synkronoinnin karkauspäivät, jonka aikana Aurinko kiertää samaa leveysastetta kuin päivää aikaisemmin, ne lasketaan joka tapauksessa mukaan koko vuoden laskentaan, koska silloinkin Aurinko kiertää yllämme, eikä se koskaan pysähdy. Nuo 4 päivää lasketaan mukaan aurinkovuoden kokonaiskierroksiin, vaikkakin se noiden neljän päivän aikana kiertää samalla leveysasteella kuin päivää aiemmin. Eli neljänä päivänä se Aurinko pysähtyy samalle leveysasteelle, vaikka sijainti pituuspiirillä silloinkin muuttuu jatkuvasti.

Kollaasi 3:n ylimmässä kuvassa näkyy Siriuksen vieressä kansainvälinen avaruusasema (ISS). Eikö se todista että ISS on oikeasti kiertämässä meitä, siellä noin 400 km:n korkeudella?

En nähnyt Siriusta kuvaushetkellä, vaikka se olisi pitänyt näkyä paljain silmin, ainakin kertoman mukaan. Aloitin kuvaamisen useita minuutteja ennen kuin se olisi pitänyt näkyä, ja myös lopetin kuvaamisen useita minuutteja myöhemmin. En usko että kukaan on kuvannut ISS:ää taivaalla. Mutta jos sittenkin ovat, niin lähinnä jotain sitä muistuttavaa kauko-ohjattavaa pienoismallia jonka oikea ohikulkuhetki näkymässä on laskettu tietokoneilla, jonka jälkeen on annettu ylikulkupaikkojen ajankohdat myös julkisuuteen. Onhan armeijoilla myös kauko-ohjattavia droneja, joten ei jonkun pienoismallisen ISS:n kauko-ohjaus olisi mikään ongelma. Epäuskoni ISS:ää kohtaa on vuosien varrella kasvanut, koska on olemassa liikaa julkisia paljastuksia erilaisista epäkohdista koskien sitä. Osan niistä olen jo kertonutkin. Kansainvälinen avaruusasema on todellisuudessa harjoitteluallas NASAN päämajassa, ja Zero-G lentokoneita, sekä studioita joissa on käytetty ahkerasti Chroma-Key tekniikkaa. Jopa ulkopuoliset maallikot ovat pystyneet jäljittelemään oletetussa ISS:ssä monenmoisia temppuja kyseisellä tekniikalla.

Miksi aurinkokellosi lyijykynän viiva ei ole täydellisen suora, vaan kaartaa hivenen vasemmalle?

Se johtuu yhdestä taikka kahdesta syystä. Ensinnäkin, piirsin viivan vapaalla kädellä, ilman viivoitinta, ja vieläpä epätasaiselle puupinnalle. Toinen syy miksi tuo pienin pieni kallistus tai kaari vasemmalle on havaittavissa, saattaa johtuu siitä että se on juuri se suunta minne varjo koko ajan liikkui. Yritin piirtää viivan mahdollisimman suoraksi pitkin varjon keskikohtaa, ja jopa vahvistin merkkiä jälkikäteen liian hitaasti piirtämällä entisen merkin päälle, ja varjo ehti liikkua sinä aikana.

Uskotko ihan oikeasti – jopa Raamattuun uskovaisena ihmisenä – että professori James VanderKamin kirjan Qumranilaiset olivat oikeassa, kun kirjoittivat vastoin nykyistä jaetta 1.Moos.8:14, että vedenpaisumus loppui toisen kuukauden 17. päivä, vaikka tuo raamatunjae sanoo sen loppuneen 27. päivä? Ja miten pystyi silloin vuodessa edes olemaan 364 päivää Qumranilaisten mukaan, jos 364 päivän kalenterista vähennetään 10 päivää?

Kyllä edelleenkin uskon täysin Jumalan inspiroimaan sanaan. En usko että tuossa on ristiriitaa. Nimittäin, kyseisessä asiassa pitää tietenkin huomioida laskivatko Qumranilaiset vuoden pituus Kuun tai Auringon mukaan. Sekä Eenokin kirjassa että Riemuvuosien kirjassa kuuvuosi on 10 päivää lyhyempi kuin aurinkovuosi. Eli noiden kirjojen mukaan kuuvuoden pituus on 354 päivää, ja aurinkovuoden pituus on 364 päivää. Eroa on siis 10 päivää. Se selittänee asian(?). Eli tuo Qumranilaisten teksti on saattanut pohjautua kuukalenteriin. Asia selviäsi paremmin jos lukisi koko kirjan, eikä niin kuten minä tein, että lukee vain muutamia ilmaisia näytesivuja.

 

”Tietopisteen Pete”


Laita oma lusikkasi soppaan totuuden puolesta

Koska minäkään en todennäköisesti ole oikeassa kaikissa olettamuksissani, niin tarviin myös sinun tietoja ja oivalluksia. Olen erehtyväinen siinä missä muutkin ihmiset. Mikäli löydät tästä dokumentista selkeitä virheitä, niin autathan minua löytämään ne, kertomalla asiallisella tavalla kommenttiosioissa mitkä ne virheet ovat? Kiitos paljon mahdollisesta avustasi. Olen valmis tunnustamaan ja muuttamaan tekemäni virheet, jos sellaisia löydät, ja mikäli pystyt esittämään ne minulle uskottavasti.

On parempi että vain sellaiset lukijat perustelevat mahdollisia virheitä jotka ovat siihen halukkaita ja kyvykkäitä. Jos kommentoit kertoakseni että olen väärässä, mutta et halua kertoa millä tavalla olen väärässä, taikka et osaa kertoa mitkä asiat ovat todisteena virheitäni vastaan, niin on parempi ettet kommentoi lainkaan. Muuten ovat kaikki asialliset kommentit tervetulleita.

Kiitos kaikille teille jotka laitatte oman lusikkanne soppaan totuuden puolesta, ja tietysti myös kaikille teille, jotka olette tiedonjanoisia ja etsitte totuutta asiassa kuin asiassa. Antakaamme totuuden voittaa. Totuus voi vapautta valheista.

Share

14 Kommentit

  1. Suuri kiitos! Hirvittävän työn olet tehnyt! Voin kuvitella kuinka sapettaa yrittää massoja saada hereille!

  2. https://www.ursa.fi/etusivu.html

    Ajattele 18000 aivopestyjä kuuluu tähän yhdistykseen!

    https://www.lentoposti.fi/uutiset/vuosi_2019_toi_suomeen_kuusi_uutta_lentokapteenin_arvonimen_saanutta_henkil

    Jorma Talvinen on lentäjä ja insinööri Helsingistä. Hän tarjoaa toiminimensä Aviation Consultant Jorma Talvinen kautta ilmailualan konsultointia ja lentokoulutusta. Hän on toiminut aktiivisesti mm. Vaasan lentokerhossa.  Ensimmäiset lentokapteenin arvonimet saivat 1934 Aeron lentäjät Gunnar Lihr ja Ville Leppänen. Nyt lentokapteenin arvonimiä on myönnetty Lentoposti.fi:n laskelmien mukaan 114 kappaletta. Kaiken kaikkiaan arvonimiä on myönnetty vuodesta 1918 lähtien yli 14 000.

    Tienneet vähintään 1918 tod näk satoja vuosia ennen!

  3. Iso kiitos myös täältä lukenut kaikki artikkelisi todella hyviä! Ollut 4v hereillä maapallo huijaukseen ja jo 14v korolliseen rahajärjestelmään! samat jotka luo rahaa tyhjästä ovat myös maapallo kusetuksen takana! Minulla heränneet kaverini ovat pääosin naisia!

    Mutta kiitos työstä mitä teet!

  4. Kiitos Minna rohkaisusta ja mielenkiinnostasi aiheeseen. Ilo on puolellani kun tiedän että myös suomalaiset ovat alkaneet heräämään totuudelle.

  5. Annan minäkin palautetta. Kiitos. Heräsin minäkin epäilemään maapalloa kun kaveri sano: ’jos eliitti sanoo että maapallo on pyöreä, niin silloin se on varmasti litteä’. Katsoin sen jälkeen dokumentin litteästä maasta, mutta epäilys jäi vielä ja uskoin palloon. Mutta epäilys ja mielenkiinto jäi: ’entä jos’? Tätä sinun sivua nyt lukeneena hylkään nyt lopullisesti maapallo uskoni 🙂 Lähes kaikki muukin on valetta – raha, korona, koronapiikit – jotka lähempää tarkasteltuani on myrkkyä, kuten muutki rokotteet 🙁 Mutta tuo on nyt toinen asia. Jatka kirjoittelua, luen mielelläni. Heräsin miettimään että mitä tulee vastaan jos kuljetaan tässä pannukakussa mihin ilmansuuntaan tahansa? Tuleeko äärettömän kylmää ja ilma loppuu, kuten tapahtuu myös kun mennään ylös? Eli elämmekö eräänlaisen kupolin sisällä?

    • Kiitos itsellesi.

      Heräsin miettimään että mitä tulee vastaan jos kuljetaan tässä pannukakussa mihin ilmansuuntaan tahansa?

      En tiedä onko Maa pannukakun muotoinen, enkä edes usko siihen. Sen sijaan uskon että sen pinta on litteä ja tasainen. Enkä edes usko että Maa on kiekon muotoinen, sivuprofiilista katsottuna. Ihmiset eivät ole koskaan poranneet 12262 metriä syvemmälle. Eli ei kovin syvälle. Joten mistä voisimme tietää alapuolen muodosta? Jää arvailuksi ja spekulaatioksi.

      Riippumatta siitä mistä päin maailmaa lähdet matkustamaan riittävän kauas etelän suuntaan, niin jäävalli tulee takuuvarmasti vastaan. Sekä litteän Maan mallissa, että myös fantasiaan pohjautuvassa pallomallissa.

      Eli elämmekö eräänlaisen kupolin sisällä?

      Niin minä asian käsitän ja uskon, Raamattua lukeneena ja tulkinneena.

      1.Moos. 1:6,7

      6 Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä”.
      7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.

      Jotkut sanovat, että kyseinen ”taivaanvahvuus” on vain kuvaus ilmakehästä, eikä mistään kiinteästä kannesta, koska jakeessa 8 Jumala kutsuu vahvuuden taivaaksi, ikään kuin synonyyminä taivaalle. Pitää kuitenkin huomioida se tärkeä seikka, että samassa luomiskertomuksessa kerrotaan, että linnut lentävät ”taivaanvahvuuden alla”, eivätkä ne siten voi lentää taivaanvahvuudessa (1.Moos.1:20). Linnut eivät lennä ”taivaanvahvuudessa” (KR-38), eivät lennä ”taivaankannessa” (KR-92), eivätkä lennä ”taivaanavaruudessa” (RK). Eikä varsinkaan tuossa ”taivaanavaruudessa”, jos sillä viitataan avaruuden tyhjiöön. Käytännössä ”avaruus” on alunperin viitannut ”tilaan”. Sanonta ”give me some space” tarkoittaa, ”anna minulle hieman tilaa”, eikä tähtitieteen nykykielestä huolimatta tarkoita ”anna minulle avaruutta”.

      Kun Jumala loi taivaanvahvuuden (eli kupolikaton, engl. käännöksissä monesti dome) luomiskertomuksen toisena päivänä, vedet jäivät sen yläpuolelle, kuten myös sen alapuolelle (1.Moos.1:7). Sellainen ei oikein sovi heliosentriseen malliin – jossa maapallo liikkuu tyhjiössä -, että kiinteä taivaankansi luodaan ja asetetaan pallon (tai geoidin) ympärille, koska silloin meillä olisi jo pallo pallon sisällä. Vasta seuraavana luomispäivänä, Jumala antoi kupolikaton alapuolella olevat vedet vetäytyä maan uumeniin, jopa niin paljon, että kuivaa maata – eli mantereet – tulivat näkyviin (1.Moos.1:9). Myös vedenpaisumuksessa vettä ei tullut ainoastaan ”taivaan akkunoista”, vaan myös ”syvyyden kuiluista”. Loput vedestä jotka jäivät näkyviin, Jumala kutsui mereksi (1.Moos.1:10). Tiedemiesten mukaan maan alta löytyy huomattavasti enemmän vettä, kuin kaikissa merissä yhteensä, joten siltä osin tuokin paljastus tukee Raamatun luomiskertomusta.

      Mitä kirjoitit koronasta, niin siitä olen pitkälti samaa mieltä. En kuitenkaan salli keskustelut aihepiiristä sivustollani (vaikka haluaisinkin), koska haluan samalla suojella sivustolla jo olemassa olevaa materiaalia. Sivusto on pyhitetty käsittelemään Maan muotoa, tähtitiedettä ja kosmologiaa.

  6. Tarkoitin pannukakulla litteää maata. Huonosti vain ilmaisin. Entä mitä tulee jäävallin jälkeen? Aiheesta en ole vielä paljon lukenut, mutta mieleeni tuli, että onko sellaista mahdollisuutta pohdittu ja tutkittu että kuu ja tähdet ovat heijastuksia maasta? Kuu heijastus tästä meidän ’aurinkokunnasta’ tai ’aurinkomaasta’ – mikä oikea termi? Ja tähdet heijastuksia muista samankaltaisista ’aurinkomaista’ mitä tämä maa kantaa – sikäli mikäli muita ’aurinkomaita’ jäävallin takana on… jos oletetaan että maa jatkuu loputtomiin jäävallista eteenpäin eikä reunaa siis ole vaan muita maita ja uusia aurinkoja?

    • Tarkoitin pannukakulla litteää maata. Huonosti vain ilmaisin.

      Ihan hyvin tuo meni. Suurin osa flättäreistä ymmärtää mitä tarkoitatte, että ”pannukakulla” (lainausmerkeissä) viitataan lähinnä maanpinnan laajaan litteään alueeseen, eikä suinkaan siihen, että sivusta katsottuna maailmamme olisi ohuen ohut, ja samanaikaisesti litteä, sekä yläpinnassa että alapinnassa. Toki jotkut tietämättömät voivat ajatella meistä sillä tavoin, että me uskomme myös alareunan olevan litteä. Veikkaan että meistä erittäin harva uskoo sellaista.

      Entä mitä tulee jäävallin jälkeen?

      Uskon että se on kupolikaton alempi reuna-alue, joka estää meitä menemästä ulos tästä suljetusta terraariostamme. Siksi sen jälkeen ei tule juuri mitään, koska se on ”ripustettu tyhjän päälle” (Job. 26:7). Emme pääse ulos täältä tekemällä matkaa, ei vaakatasossa eikä pystytasossa, ennen kuin meidän on aika lähteä täältä eletyn elämän jälkeen.

      Apt. t. 17:26 (KR.1992)

      Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:

      Ps. 19:2 (KR-1992)

      Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.

      1. Moos. 1:14,15 (Kr-1992)

      Jumala sanoi: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui.

      Kysyit:

      onko sellaista mahdollisuutta pohdittu ja tutkittu että kuu ja tähdet ovat heijastuksia maasta?

      Olen joskus nähnyt jonkunlaisen sellaisen videon, mutta otin sen lähinnä vitsinä. Harmi etten löydä sitä enää. Ehkä joku muu löytää sen? Se oli oikeasti videosarja. Jos joku tahtoo uskoa siihen, uskokoot.

      Jumala loi meille auringon, kuun ja tähdet valoksi ja aikojen merkiksi.  Isossa kirjassa ei puhuta planeetoista mitään. Ne ovat lähinnä vaeltelevia tähtiä siinä missä muutkin. Se mitä siihen lisätään on pitkälti fantasiaa ja nykytähtitieteen propagandaa. Mutta tuo heijastusjuttu josta kerroit, se on mielenkiintoinen asia. Uskon että kaikki ei ole siitäkään ihan niin kuin meille on kerrottu. Heijastusta kyllä, muta se toimii eri tavalla kuin me sen  ajatellaan. Pyrin tekemään siitä joskus jonkunlaisen artikkelin. Siitä tulisi laaja. Se voi olla jopa kuukausien työ, aivan samalla tavalla kuin tämä yläpuolella oleva artikkeli vuosien pituuksista.

      jos oletetaan että maa jatkuu loputtomiin jäävallista eteenpäin eikä reunaa siis ole vaan muita maita ja uusia aurinkoja?

      Itse en usko että se jatkaa loputtomiin. Aurinkoja meillä on vain yksi, eikä se ole tähti, vaikka NASA niin opettaa. Aurinko on aurinko, ja tähti on tähti. Eikä ihminen ole eläin, vaan ihminen on ihminen, ja eläin on eläin. Raamatussa kerrotaan vain yhdestä auringosta, vaikkakin kun siitä toisinaan on joskus tietynlaisissa olosuhteissa nähty samanaikaisesti heijastuskuva taivaankannessa. Eli näennäisesti kaksi aurinkoa, mutta silti vain yksi aurinko.

      • Kiitoksia vastauksesta. Minä löysin sen dokumentin. Se on tässä. Pitkä video. Kuun heijastus taivaalle Alkaa noin 4h kohdalta.

        https://m.youtube.com/watch?v=8Ul0e6lw130&feature=youtu.be

        Erittäin mielenkiintoinen asia ja maailmankuvani on heittänyt juuri ’häränpyllyä’ ja en vielä tiedä ihan mitä tästä kaikesta ajattelee, varmaa on se että palloon en enää usko ja maa tosiaan on lättänä.

        Uskon että tähdet ovat myös heijastuksia muista maista, kuten kuu on heijastus meidän maasta. Ehkäpä tähtiä tutkimalla voidaan tutkia muita taivaan kansia ja laskemalla mikä on niiden etäisyys tästä meidän taivaan kannesta. Ehkäpä selkeämmät ja kirkkaimmat tähdet ovat heijastuksia niistä taivaan kansista jotka ovat meitä lähimpänä? Ehkä jostain vanhemmasta Raamatusta voisi löytyä tästäkin tietoa?

  7. En usko enää, niinkuin tuossa ylempänä kirjoitin. Ewaranon dokumenttisarja What an earth happend valotti asiaa. Eli asia on todennäköisesti juuri noin miten ylempänä kirjoitit ja lainasit raamattua. En ole aikaisemmin kovin uskonnollinen ollut, mutta alkanut tuntumaan että enempi elämä on niinkuin vanhemmissa raamatuissa kuvattu. Ilmeisesti vettä on taivaankannen yläpuolella? Ja ilmeisesti tähdet näkyvät meille sähkömagneettisen kentän takia? Aurinko on pikemminkin kiekko kuin pallo. Suosittelen kaikille katsomaan tuon dokkarisarjan, mikään ei ole niinkuin meitä opetettu. Löytyy youtubesta, mutta noita jaksoja vähän väliä sensuroidaan ja poistellaan. Ilmeisesti niin arka asia joillekki että ihmiset ymmärtäisivät todellisuutta.

    • Moi Lauri. Löysin sen tänään roskakorista. Pahoittelut. Välillä sinne joutuu myös asiallisia viestejä. Se tapahtuu automaattisesti spämmi-ohjelmien kautta, mutta valitettavasti en tiedä mitä asetuksia pitää muuttaa jotta ei tule vääriä negatiivisia. Ole huoletta. Jos löydän roskakorista asiallisia viestejä niin en hävitä niitä, vaan siirrän ne jälkikäteen manuaalisesti näkyviin.

Vastaa käyttäjälle Minna laaksovirta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*