Meidän ei ole pakko lentää avaruuteen nähdäksemme että maailma on litteä. Riittää kun menemme merenrantaan superzoom-kameralla ja alamme ottamaan kuvia kaukaisista kohteista. Silloin huomaamme että edessä on litteä Maa, ja merivesi jossa ei ole kaarevuutta pitkillä matkoilla. Tätä asiaa nyt tälläkin sivulla käsitellään. Teemme valokuvien, paikannuksien, etäisyyksien, korkeuksien ja laskelmien avulla kauaskantoisia johtopäätöksiä jolla huomaamme että jopa ”viisaammat” keskuudessamme ovat höynäytettyjä ihmisuhreja.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan, sekä sinulla ja minulla on oikeus mm. mielipide- ja sananvapauteen. Sen mukaan me saamme siis uskoa, tai olla uskomatta, maailman pallomaisuuteen tai litteyteen, riippumatta siitä mitä meille on koulussa opetettu.
Kaikki ihmiset ovat lain edessä oikeutettuja koettelemaan heille opetettuja asioita ja testaamaan niiden paikkansapitävyyttä, riippumatta siitä kuka heille on asiasta opettanut. Siksi minäkin oikeuksiini nojaten lähdin tekniikan avulla testaamaan tulisiko maapallon kaarevuus todennettavissa pitkillä matkoilla, silloin kun filmaan merellä olevia kaukaisia kohteita.
Menin kamerani kanssa seisomaan Rymättyläntien sillan alle, Googlen kartassa näkyvään pisteeseen (Naantalissa). Punainen merkki kartassa on paikka missä olin kyykyssä ja zoomailin Ruissalon rantaa. Kameran linssiä pidin max 25 cm merenpinnan yläpuolella nojaten pientä rantakiveä vasten. Silloin tuli kameran näkökentän eteen valkoinen purjevene. Etäisyyttä purjeveneelle oli 5,9-6 km. Ensimmäisen kuvan otin liki 100-kertaisella zoomilla. Otettu kuva antoi minulle ensin sellaisen vaikutelman että maailma on sittenkin pyöreä, kun näytti siltä että purjevene vaipui lähes kokonaan horisontin taakse:
Mutta kuinkas ollakaan, kun otin seuraavan kuvan tasan 200-kertaisella suurennuksella, niin sama vene tulikin jo kutakuinkin kokonaan näkyviin normaaliin uintisyvyyteen:
Merkille pantavaa kuvissa on myös se, että niissä molemmissa näkyy kaislikkoa (ruovikkoa) veneen takana (Ruissalossa). Kaislikot ovat normaalisti noin 2 metrin korkeudella vesirajan yläpuolella, joskus hiukan enemmän ja joskus vähemmän.
Nyt mennään mielenkiinnon vuoksi syöttämään ”silmän korkeus” ja etäisyys 6,1 km (etäisyys kaislikkoon) maapallon kaarevuuslaskuriin. Laskuri ilmoittaa meille että kaislikko pitäisi olla muutama millimetri vajaa 1,4 metriä horisontin alapuolella. Todennäköisesti noin 10 cm enemmän, koska omaa hyvyyttäni lisäsin silmän korkeuteen 5 cm lisää, etten ketään juksaisi. Mikäli vene on 5,9 km:n etäisyyden päässä kamerastani, niin sen rungosta pitäisi hävitä horisontin alle 1,33 metriä, ja mikäli etäisyys on 6,0 km niin runko pitäisi hävitä horisontin alle 1,4 metriä normaalin uintisyvyyden lisäksi. Minusta se ei siltä näytä.
Tee nyt itse rehellisen arvion katsomalla yllä olevia kuvia jotka ymmärtääkseni suurenevat kun niitä klikkaa. Molemmissa näkyy kaislikkoa, mutta kuinka paljon? Sinä olet tuomarina.
Nyt seuraava tärkeä seikka: Miksi veneen runko on lähes veden ”alla” ensimmäisessä kuvassa, mutta lähes kokonaan näkyvissä toisessa kuvassa? Se johtuu siitä, että ensimmäisessä kuvassa ei kameran ”kyvyt” riittänyt, tai maksimi kykyä ei käytetty kuin vasta toisessa kuvassa jossa käytettiin maksimisuurennus (x200). Vastaava rajallisuus on ominaista ihmisen silmälle silloin kun se katsoo kauas horisonttiin. Mutta heti kun kyky paranee (jos on parantuakseen) niin silloin kohde joka oli uinut ”syvällä”, nouseekin enemmän pintaan. Tämän asian olen tutkimusretkilläni oppinut kantapään kautta.
Tässä tutkimuksessa, mikä käsitteli matkaa joka oli noin 6 km, nousi kuvattava kohde omaksi ilokseni ylöspäin vedestä, silloin kun laitoin zoomin maksimiin. Näin ei valitettavasti ole enää edes paremmalla kameralla, etäisyyksissä jotka ovat reippaasti yli 15 km. Tässä tapauksessa käytin 50-kertaista optista zoomia ja siitä ylimenevät suurennukset olivat digitaalisia (kameralla Canon SX-50 HS). Toinen kamerani (Nikon P900), jossa on peräti 83-kertainen optinen zoomi ja 332-kertainen digitaalinen, ei välttämättä aina onnistu nostamaan ylös horisontista täysin kokonaan sellaisia kohteita jotka ovat kymmenien kilometrien päässä.
Mikä on siis vastassa kun ei silmän kyky enää riitä? Yksi vastaus on ”horisontin pakopiste”. Se tulee väkisin vastaan ennemmin tai myöhemmin pitkillä matkoilla, riippumatta siitä onko kyse litteästä taikka pyöreästä Maasta. Toinen asia joka asiaan vaikuttaa on näkyvyys. Näkyvyyteen vaikuttaa ihmissilmän tai kameran kyky nähdä ja tallentaa tiedot, sekä tietenkin sääolosuhteet. Palaamme tähän asiaan tuonnempana eri artikkeleissa, mm. kategoriassa ”Perspektiivi”.
Kiitos kun hyväksyit viestini ja vielä kommentoitkin sitä. 🙂
Minä tosiaankin olen taiteilija / graafinen suunnittelija. Olen lapsesta asti opiskellut perspektiivin toimintaa. Toki nyt vasta kun rupesin perehtymään tähän litteä/pyöreä juttuun, niin esimerkiksi valon taittumisen vaikutus asioihin on tullut aikalailla uutena juttuna. Tiesin sen kyllä tapahtuvan, mutta en osannut etsiä käytännön esimerkkejä siitä.
En ole matemaatikko, vaan työskentelen aikalailla visuaaliselta pohjalta. Luulen, että esimerkiksi sinä saatat hyvinkin olla minua parempi matemaattisissa jutuissa, sillä en ole niitä töissäni varsinaisesti tarvinnut helppoja kerto/jakolaskuja tms. lukuunottamatta.
En halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Olen kyllä itse päätynyt siihen, että maailma on pallo ja olen selvittänyt mielestäni itselleni tarpeeksi selkeällä tavalla miksi niin on ja miten se toimii, mutta voin koittaa myös tehdä litteän maan suhteen lisää testejä, jos haluatte. Minä olen nyt työttömänä valitettavasti, joten minulla saattaa olla jopa aikaa sille. Tällä nettisivulla on aika paljon tekstiä ja myönnän auliisti, etten ole ihan täysin kaikkeen vielä ehtinyt ajatuksella perehtymään.
Laittamasi purjevenekuvat olivat mielenkiintoisia. Hieno esimerkki mielestäni. Avasinkin ne photoshoppiin ja laitoin kuvat päällekkäin. Suoristin ne niin hyvin vesirajan perusteella kuin pystyn, jotta ne olisivat täsmälleen samassa kulmassa. Laajakulmaisemmassa kuvassa, siinä missä purjevene näkyy kauempana -näkyy enemmän metsää taustalla ja vaikuttaisi siltä, että purjeveneen rungosta osa on näkymättömissä.
Sitten katsoin telepäästä otettua kuvaa ja huomasin, että siinä näkyy vasemmassa reunassa taustalla samoja puita, mitkä ovat näkyvissä myös laajakulmaisemmassa kuvassa. Niiden puiden perusteella koitin sovitella kuvia yhteen saadakseni tietää kuinka paljon vene on liikkunut -ja tulin siihen tulokseen, että purjevene on matkannut kuvien oton välillä jonkun aikaa vasemmalle päin ja tullut hiukan myös lähemmäs kuvaajaa, eli edennyt viistosti avoimemmille vesille päin, ehkä noin 30-50 metriä vasemmalle ja ehkä 10 metriä lähemmäs kuvaajaa? Taustalla olevasta pensaikosta ei ole mielestäni tullut zoomin avulla näkyviin enempää. Tällainen testi olisikin parempi tehdä jollain kiinteällä kohteella, vaikka jollain tolpalla tms.
Ongelma tässä photoshopsovittelussa on se, että kameran polttoväli on muuttunut aika paljon kuvien oton välille. Sen takia kuvia ei pysty täydellisesti sovittamaan yhteen. Optinen zoomaaminen nimittäin litistää perspektiiviä. Eli kauempana olevat asiat näyttävät ”suurentuvan” kuvassa enemmän kuin lähellä olevat asiat ja tulevan lähemmäs. (tätä on tosi vaikee selittää, kannattaa ite testata jossain ottamalla videota, missä zoomailee edestakaisin ja näet kuinka perspektiivi litistyy.)
Joka tapauksessa tämä vääristää mittasuhteita, eikä kuvat sen takia sovi yhteen täydellisesti. Tässä vene-esimerkissä se vaikuttaa niin, että zoomatussa kuvassa taistaööa olevat puut ovat veneeseen suhteutettuna suurempia kuin laajakulmaisemmassa kuvassa. Myös se vaikuttaa hyvin paljon lopputulokseen, että oletko kääntänyt kameraa hitusenkaan ylös, tai alaspäin kuvatessa. (sitä voi testata kuvaamalla vaikka talon seinää laajakulmalla ja jos kamera on kohtisuorassa seinään nähden, se näyttää suoralta, mutta jos käännät kameraa yhtään ylöspäin, näyttää talo ”vinolta”. Tällaisen lopputuloksen tein photoshopilla:
https://i.imgur.com/fF70r4p.png
Minun isälläni, joka on pohjimmainen syy siihen miksi tähän asiaan nyt olen perehtynyt, on Nikon p1000. Hänen ja sen kameran takia myös opiskelin, että millä tavalla satelliitteja voi valokuvata. Voin tulla foorumille näyttämään kuvia ja neuvomaan miten sen voi tehdä, jos minun annetaan tulla.
Isäni asuu eri paikkakunnalla, joten täällä Järvenpäässä olen kuvannut omalla kamerallani, jossa on 300mm objektiivi.