Kuun etäisyyksien problematiikkaa

Kuu ja pilvet edessä.
Ottamani kuva Kuusta. Se on rajaus isommasta kuvasta.

Nasa kertoo meille että kuun halkaisijan suhde maapallon halkaisijaan on 0,2724. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sen halkaisija pitäisi heidän laskelmien mukaan olla noin 27,24% maan halkaisijasta.

Sen sijaan Suomessa toimiva Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry kertoo, että kuun halkaisija on noin 30% Maan halkaisijasta.

Miksi Ursa kertoo että se on noin 30%, jos se on oikeammin noin 27%? Mielestäni 27,24% on lähempänä 27% kuin 30%.

Luulin että tiede kertoo luvut vähintään prosentin tarkkuudella, mutta ei ehkä sittenkään. Mutta mitäpä noin 10%  heitto ilmoitetussa mitassa mitään merkitsee maailman kansalaisille,  kun heidän maapallonsa kuitenkin sanotaan universumin mittakaavassa olevan vain kuin hyttysen paska; sellaisessa universumissa jossa on eräiden teoreettiikojen mukaan miljardeja tähtiä ja planeettoja.

Eikö oikeiden prosenttilukujen ilmoittamisella ole mitään merkitystä, tällaisessa aikakaudessa jossa tieteen uranuurtajat ovat pystyneet ilmoittamaan meille, että kuu loitonnee meistä noin 2,5-4 cm joka vuosi? Ehkäpä tarkkojen senttimetrien ilmoittaminen ei ole kovin tärkeätä, siitä syystä että NASAN mielestä auringon vetovoima liikuttelee kuun etäisyyttä maapallosta niiinkin paljon, että etäisyyttä on vähimmillään 356400 km, ja enimmillään 406700 km. Joten mitä nyt tuo pieni heitto luvuissa merkitse yhtään mitään? Ei yhtään mitään, sadan vuoden päästä.

Poikkeavia lukuja kuun etääntymisestä

Seuraavat luvut ovat  viisasten ilmoittamaa ”faktaa”, eri lähteiden mukaan:

Mitä nyt tuuman heitto sinne taikka tänne merkitsee? Aurinko paistaa vielä huomennakin jossain päin maailmaa. Isäni opetti minulle – leikillään tietenkin – että ”tuuma ei ole mitta eikä mikään”, silloin kun huomautin siitä, että asentamamme kattorakenteet heittävät korkeussuunnassa.

Edellisistä tieteen asiantuntijoista voidaan siis sanoa, että he ovat sisäpiirin kermaa ja elliittiä. Joten voidaan pitää heidän ilmoittamia lukuja tarkkoina, vaikka mittari välillä heittää 2,5 senttimetristä 4:ään senttiin. No, eihän tuossa ole eroa kun vain jokunen sentti. Mutta mitäpä tuosta. Tietenkin jotain lukuja on annettava, jotta kansa luottaisi siihen että tiede tietää tosiasiat. Pysytään tyytyväisinä kun tiedämme että joku tietää mitä minä en tiedä, jotta olisi aina joku voimakkaampi ja älykkäämpi taso olemassa, antamassa henkistä tekohengitystä epävarmoina hetkinä.

Edellisten asiantuntijoiden lisäksi meillä on joitakin muita alan harrastajia(?) joiden luvut kuun etääntymisestä on välillä paljonkin poikkeavaa toisistaan:

Avaruustieteen lasersäteet

Avaruustiede on kerrottu kehittyneen vuosien varrella niin paljon, että kuun etäisyyden ”mittaukset” lasersäteillä ovat tarkentuneet. Tosin on edelleen epäuskottavaa, että ns. laserlaitteet pystyvät lähettämään valon kuuhun asti, joka sitten heijastuisi alas takaisin maahan, kuuhun jätettyjen peilien avulla. Sanovat että palaava valon määrä on kuulemma vain alle fotonin sekunnissa.

Noita avaruudesta tulevien valojen keskinäistä liikettä voisi kuvata narsistisen agentti 007:n sanoin: ”Ravistettuna, ei sekoitettuna”. En puutu tässä sen kummemmin vodkamartinin molekyylitasoihin koska se on turhauttavaa, vaan jatketaan eteenpäin.

Gurut kertovat isoveljeltään oppinsa saaneena, että peilit on siirretty kuuhun vuosina 1969-1972 Apollo-lentojen yhteydessä. Epäuskottavan asiasta tekee kuitenkin se seikkaa, että yksikään ihminen ei ole koskaan ollut kuussa.

Jos kukaan ei ole koskaan ollut kuussa, silloin siellä ei ole myöskään niitä vaadittavia peilejä (retroreflektoreita) joiden kautta lasersäteet voisivat peilautua takaisin maan päälle. Silloin on tietenkin koko väite kuun loitontumisesta pelkkää petkustusta ja tieteen ylistystä, Kuun pinnalla olevien peilien avulla.

Mutta onko epäuskottavuudella merkitystä, niin kauan kun kansa nielee kaiken totuutena? Jos olet uskossa tieteeseen, mikään ei voi ilmeisesti tehdä tyhjäksi avaruusjärjestöjen ilmoittamat numerot ja väitteet?

Lasermittarin tarkkuus käytännössä

Lasermittarini manuaali kertoo että sen mittaustulos heittää suotuisissa olosuhteissa enintään 0,05 millimetriä per metri. Kuuta mitattaessa kosmologit käyttävät tietenkin voimakkaampia lasereita ja parempia mittareita (jos siihen on uskomista).

Jos kuun etäisyys olisi mitattu yhtä epäluotettavalla mittarilla kuin minun omistamallani (jossa on ”hyvissä olosuhteissa” heittoa  0,05 mm per metri), niin silloin kuun keskietäisyyttä mitattaessa heittoa saattaisi tulla pahimmillaan 19,22 km, edellyttäen että säde jaksaisi liikkua kuuhun asti ilman että se heikkenisi liikaa matkan varrella. Sen jälkeen lasersäteen pitäisi vielä jaksaa takaisin samaan laitteeseen mistä se lähtikin jotta matkan pituus peilille selvisi.

Nasalla ei tietenkään ole mitään pilipalivehkeitä, kuten meikäläisellä. Lohduttautukaamme sillä.

Mutta mikä mahtaa heidän lasersäteen hajonta olla 384000 km:n matkalla? Kuinka suuret olivatkaan kuuhun asetetut peilit? Ammuttu lasersäde on osuttava peiliin juuri oikeaan aikaan, koska kuu liikkuu eteenpäin koko ajan, perspektiivistämme katsottuna, siitäkin huolimatta että ”maapallon” ja Kuun keskinäinen vauhti kerrotaan olevan niin synkronoitu keskenään (sekin kuulema sattumanvaraisesti), että Kuun sama puoli on aina Maata päin. Vuodesta toiseen sama puoli meitä päin, siitäkin huolimatta että sanovat sekä Kuun että Maan liikkuvan akseliensa ympäri.

Maan sanotaan pyörivän päiväntasajalla akselinsa ympäri noin 1600 km:n tuntivauhdilla (eli liikkuu nopeammin kuin ääni).  Tämä ihmeellinen ilmakehän ja maan painovoiman vuorovaikutus suojaa meitä niin hyvin, ettemme tunne maapallon pyörimisvauhtia. Siten meidän matkamme ei tarvitse aina edetä tukka hulmuten. Ihmeellinen ilma  tuossa ilmakehässä kun se suojaa meitä niin hyvin!

Nyt vaihteeksi tosiasioihin. Maailma ei pyöri, vaan pysyy paikallaan. Emme tunne sen liikettä akselinsa ympäri, koska akselia  ei ole olemassakaan. Tästä syystä lentokoneet voivat lentää mihin suuntaan tahansa, ilman että maan pyörimissuunta vaikuttaa niihin millään lailla. Jos maailma pyörisi ja olisi pallo, sinä päätyisit täysin eri paikkaan kuin missä nyt olet, mikäli hyppäisit ilmaan. Jos Hornetin pilotti lentäisi vastakkaiseen suuntaan kuin mitä maapallon pyörimissuunta on, hän ei etenisi matkallaan ollenkaan, vaan jäisi jälkeen, siitä syystä että se pystyy lentämään ääntä nopeammin vain muutaman minuutin.

Entäs avaruusjärjestöjen esittämät faktat?

Fakta on on fakta. Luottakaamme siihen. Sinun pitää osata itse päättää mikä on faktaa ja mikä ei. Älä anna muiden päättää sitä sinun puolestasi. Päätöksen tekeminen on helpompaa jos käytät avuksesi molempien leirien antamaa tietoa. Vertaa niitä toisiinsa. Jos ne kumoavat toisiaan vastakkaisilla päätelmillä, eivätkä tue, silloin jompi kumpi leireistä on väärässä.

Tee järkeenkäypiä laskelmia. Älä usko tietyllä tavalla vain siksi että muut uskovat niin. Uskalla tehdä omat ratkaisusi. Mieti asioita monelta kantilta.

Wikipedian mukaan fakta on ”tosiasia”. Sen sijaan Hikipedia kertoo huumorinsävytteisesti faktasta seuraavalla tavalla (6/2016):

”Hauduttamalla pientä määrää faktaa tyynyn alla ja nauttimalla se aamulla, henkilö voi tuntea lyhytaikaisen viisauden tunteen.”

9 Kommentit

  1. Miksi Kuu näyttää aina samat kasvonsa, tarkasteltiin sitä mistä päin Maata hyvänsä? Myös silloin, jos Kuu näkyy samaan aikaan eri suunnista, se näyttää samalta.. Korkeintaan se on vain kääntynyt hieman eri päin. Mielestäni tähän on hankala vastata muutoin kuin että se on kauempana kuin FE-hypoteeseissa uskotaan ja Luoja on niin päättänyt, että se näyttää aina samanmuotoiset ”kasvot” meille. Helpottanee palloteorian hyväksymistä useimmille…

    • Miksi Kuu näyttää aina samat kasvonsa, tarkasteltiin sitä mistä päin Maata hyvänsä?

      Myönnän etten osaa kovin tyhjentävästi antaa siihen oikeanlaista vastausta. Enkä halua edes esittää tietäväni täydellistä vastausta. Voin vain arvailla, ja sitä teenkin. Suurin ongelma faktatietojen antamiseen on siinä, etten ole koskaan käynyt Kuussa, saatikka niin sanotussa avaruudessa. Eikä asian ratkaiseminen ole helppoa edes jos olisi lentokoneen kyydissä, koska sillä ei pääse riittävän korkealle. Voin vain spekuloida mistä se johtuu. Yhtä lailla on myös paljon vastaavanlaisia kysymyksiä mitä voisi esittää heliosentrismin mallista, eikä niihin tule mitään järkeviä vastauksia. Haluatko varmasti että alan esittämään myöskin sinulle niitä hankalia kysymyksiä?

      Litteän Maan mallissa on nähdäkseni täysin luonnollista, että Kuun sama puoli näkyy koko ajan Maata päin, koska siinä Kuu ei kierrä minkään akselinsa ympäri, kuten se tekee aurinkokeskisessä mallissa. Siten Kuun sama puoli voisi näkyä Maata päin koko ajan, sillä edellytyksellä että se on riittävän korkealla, ja myös kirjaimellisesti ”taivaankannessa”, kuten kerrotaan Raamatun luomiskertomuksessa. Siinä kertomuksessa Jumala loi Kuun, Auringon ja tähdet kiinteään taivaankanteen. Sen kiinteys selviää heprealaisesta alkusanasta ”raqia”, joka viittaa hepreankielessä siihen että kyse on kiinteästä aineesta. Sen kiinteys on todistettu Raamatun luomiskertomuksessa myös sillä tavalla, että se erotti ne vedet mitkä on sen yläpuolella, niistä vesistä mitkä jäi sen alapuolelle. Jos ne olisivat oikeasti taivaankannen alapuolella, niin silloin Raamatussa ei lukisi että ne olisivat luotu taivaankanteen, eikä myöskään sitä, että taivaankansi on kuin ”kristallia” tai kuin ”telttamaja” päämme yläpuolella. Eli taivaankappaleiden valot (paitsi ilmakehän ”vartijoiden”) tulee todennäköisesti kannen sisäpuolelta (kaksikerroksisesta välitilasta?).Niiden valo taittuu kun se läpäisee lasikuvun, antaen meille niistä valon ja kuvia niistä. Ja ehkä juuri siitä syystä, näet aina Kuun saman puolen kun katselet sitä alhaalta Maasta päin katsoen.

      ”Myös silloin, jos Kuu näkyy samaan aikaan eri suunnista, se näyttää samalta.. Korkeintaan se on vain kääntynyt hieman eri päin.”

      Enimmillään kuvion ero on huomattava, jopa 180 astetta, riippuen siitä mistä päin maailmaa Kuun pintaa katselet ja mikä muu tarkkailusijainti on vertailussa. Suomesta katsottuna saman alapuolen pintakuviot meridiaanin hetkestä muuttuu aina enimmillään vain muutamia asteita, saman päivän näkyvyyden aikana. Mutta jos katselisit sitä samaa Kuuta meridiaanin aikaan, vaikkapa Etelä-Afrikasta, niin siellä samanaikaisesti, on meridiaanin aikainen kuvio kääntynyt ylösalas, kun vertaa sitä Suomessa nähtyyn kuvioon. Sellainen ei olisi mahdollista, mikäli Kuu olisi oikeasti meridiaanin aikana noin 400000 km päässä, ja maaperämme olisi samanaikaisesti pallon muotoinen. Toki, sama puoli on aina alaspäin. Mutta kuvion kulmat muuttuu, riippuen sijainnista mistä katselet, niin että Etelä-Afrikassa se kuvio on jo muuttunut päinvastaiseksi kuin mitä se oli Suomesta katsottuna. Tuo todistaa mielestäni litteän Maan puolesta ja että Kuu on paljon pienempi kuin mitä kerrotaan, ja että se on vain muutaman tuhannen kilometrin korkeudella. Lisäksi pitäisi myös mainita sen, että Kuun (taikka Auringon) tarkkaa korkeutta/altitudia ei voi laskea trigonometrialla juuri tuon lasikuvun takia, vaikka Maa olisikin litteä, koska lasi/kristalli taittaa valon ja siirtää näkyvää sijaintia, niin että sinulle jää lähes koko tarkkailun ajaksi nähtäväksi vain atsimuutin näennäinen sijainti, mutta ei todellista sijaintia. Toki, meridiaanin aikana atsimuutti pitää aina paikkansa (ja nimenomaisesti ainoastaan meridiaanin aikana), mutta ei altitudi.

    • Tuomo. Tässä pieni lisäys ja jatko eiliselle kommentilleni, koskien taivaankantta josta kirjoitin. Tässä saat samalla näkyville kyseiset jakeet jotka olisi pitänyt laittaa näkyviin jo eilen.

      Raamattu ei sano, että aurinko, kuu ja tähdet laitettiin avaruuteen, vaan pikemminkin se sano että ne laitettiin  ”taivaanvahvuuteen” (1.Moos.1:14,17-18). Avaruus ei voi tyhjiönä olla mikään taivaanvahvuus. ”Taivaanvahvuus” ei viittaa ilmakehään jossa on vettä, eikä edes ilmakehän yläpuoliseen tyhjiötilaan, siitä syystä että taivaanvahvuus itsessään erottaa ne vedet toisistaan, ne vedet jotka ovat sen yläpuolella, niistä vesistä jotka ovat sen alapuolella (1.Moos.1:7). Näin siis Raamatun luomiskertomuksessa. Ja siksi sen on myös pakko olla rakenteeltaan kiinteä (hepr. ”raqia” nimenomaan viittaa siihen, että se on rakenteeltaan kiinteä). Todennäköisesti siinä on myös eräänlainen välitila. Mikäli se ei olisi rakenteeltaan kiinteä, niin vedet jotka ovat sen yläpuolella putoaisi niskaamme, ja silloin menisi koko taivaankannen tarkoitus hukkaan, koska sen tärkein tehtävä on juuri tuo mistä Raamattukin kertoo, eli erottaa vedet toisistaan; se erottaa ne vedet jotka ovat sen yläpuolella, niistä vesistä jotka ovat sen alapuolella (1.Moos.1:6-7). Tuo taivaankansi on kuin pingotettu teltta yläpuolellamme jonka sisällä me asumme (Jes.40:22). Kirkkoraamattu 1992:n käännöskomitea on esittänyt selkeästi oman tulkintansa tästä yläpuolellamme olevasta ”teltasta”:

      6. Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.”

      7. Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui,

      Koska taivaankansi on vesien välissä, se ei voi olla enää viittaus mihinkään ilmakehään jossa on vettä.

      Yläpuolellamme olevasta kaartuvasta kupolikatosta kertoo myös profeetta Hesekiel. Hän sai sen ilmestystietona Jumalalta:

      ”Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös niiden päitten ylitse.” (KR-1933, Hes.1:22)

      ”Näiden olentojen yläpuolella oli kuin kaartuva levy. Kristallin tavoin se loisti niiden yllä, se hohti pelottavaa valoa.” (KR-1992, Hes.1:22)

      • En nyt äkkiseltään osaa sanoa mitään siihen, voisiko Kuu olla siinä oletetussa kupolissa. Joka tapauksessa ymmärrykseni ei riitä tajuamaan, miten tässä skenaariossa kuun- ja auringonpimennys voisivat toimia kuten ne nykyään toimivat. Minusta nekin puoltavat ennemmin pallomallia.

        Joka tapauksessa, vielä tätäkin enemmän olen ihmetellyt paria muuta asiaa – anteeksi, että menevät sivuun Kuusta.

        1. Se eteläinen tähtitaivas kaikkine kuvioineen. Se näyttää olevan luotu selvästi puoltamaan pallomallia, enkä oikein näkisi, että niin selkeästi asia puoltaa sitä ja vaikeuttaa litteän FE-mallin ymmärtämistä – ilman, että tulee olo tietoisesta ihmisten johtamisesta harhaan.

        2. Miten aurinko voi nousta Uudessa-Seelannissa, Argentiinassa ja muualla syvässä etelässä tähän vuodenaikaan kaakosta ja laskea lounaaseen. Se tekee siis aivan samoin siellä nyt kuin tapahtuu pohjoisen kesässä: aurinko nousee meillä silloin koillisesta ja laskee luoteeseen. Täysin vastaavan pitkän kaaren aurinko tekee myös etelän kesässä (ei mantereella, koska näin suurilla leveysasteilla kuin me täällä, ei siellä ole mannerta), ja tämä puoltaa myös Antarktiksen yöttömän yön olemassaoloa. En näe mitään järkevää mahdollisuutta olettaa toisin edes siinä tapauksessa, jos uskotaan FE-mallin pitävän paikkansa. 

        • ”En nyt äkkiseltään osaa sanoa mitään siihen, voisiko Kuu olla siinä oletetussa kupolissa.”

          Se onkin uskon asia. Jos on uskovainen niin on helpompaa uskoa sellaistakin mikä tuntuu mahdottomalta. Sitä ei voi todistaa kovin helposti koska meillä ”tavallisilla ihmisillä” ei ole mitään mahdollisuutta nähdä miltä asiat näyttää yläpuolelta katsottuna, eikä Kuussa olla koskaan käyty, vaikka jotkut toista väittävät.

          Jos tahtoo uskoa kuten Raamattu asian ilmoittaa, niin silloin aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaankannessa, eikä sen alapuolella.

          ”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.Ja Jumala PANI NE TAIVAANVAHVUUTEEN, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” (1.Moos.1:16-18)

          Pitää erottaa kaksi asiaa toisistaan. ”TAIVAANKANNESSA” ja ”TAIVAANKANNEN ALAPUOLELLA”. Raamatussa taivaankappaleiden sijainnit eritellään tarkasti toisistaan. Tässä pari esimerkkiä:

          ”Hän ASETTI NE [auringon, kuun ja tähdet] TAIVAANKANTEEN loistamaan maan päälle,” (1.Moos.1:17)

          Vieläpä:

          ”Jumala sanoi: ”Kokoontukoot TAIVAANKANNEN ALAPUOLELLA olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.” Ja niin tapahtui.” (KR-92 1.Moos.1:9).

          En tarkoita nyt sinua, mutta jotkut ymmärtämättömät uskovaiset sanovat, että ”taivaankansi”/”taivaanvahvuus” ei ole Raamatussa viittauksena johonkin kirjaimellisesti kiinteään ja kaarevaan kanteen. Sanovat että kyse on ilmakehästä. Tuon asian on helppo kumota monella tavalla.

          Ensinnäkin, luomiskertomuksen heprealaisten alkutekstien sana ”raqia” viittaa kiinteään aineeseen. Ilmakehä ei ole kiinteässä muodossa, vaan kaasun muodossa.

          Toiseksi, monet englanninkielisistä käännöksistä ovat käyttäneet kyseiselle sanalle käännössanaa ””FIRMament”. Ja ”Firm” tarkoittaa suomeksi kiinteä.

          Kolmanneksi, taivaankansi/taivaanvahvuus erotti ne vedet jotka ovat sen yläpuolella, niistä vesistä jotka jäivät sen alapuolelle (1.Moos.1:6). Jos kyse olisi ilmakehästä tai kaasusta niin vedet jotka jäivät taivaankannen yläpuolelle putoaisi niskaamme ja hukuttaisi meidät, aivan kuten muinoin, silloin kun Jumala vedenpaisumuksessa avasi ”taivaan akkunat” ja hukutti kaikki pahuutta täynnä olevat ihmiset, sekä langenneiden enkeleiden ja ihmisten yhteiset jälkeläiset, eli nuo nephimiläiset, jotka Raamatun mukaan olivat jättiläisiä, ja joista Eenokin kirjan mukaan alettiin vedenpaisumuksen jälkeen kutsumaan pahoiksi hengiksi. Vedenpaisumuksessa ei ollut kyse mistään normaalista sateesta. Vettä tuli sekä ylhäältä että alhaalta (1.Moos.7:11). Kun vuoretkin olivat jääneet veden alle, niin vasta sen jälkeen taivaanakkunat ja syvyyden lähteet suljettiin (1.Moos.8:2). Miten sellaista veisadetta saadaan aikaiseksi maapallolla? Litteällä Maalla voi asian vielä ymmärtää melko hyvin, juuri sen takia että kaikkien mantereiden ympäri kiertää Etelämantereen jäävalli, ja kaariholvin alareuna.

          Neljänneksi, taivaankansi ei voi olla ilmakehä, koska linnut LENTÄVÄT ILMASSA TAIVAANKANNEN ALAPUOLELLA:

          ”Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ILMASSA TAIVAANKANNEN ALAPUOLELLA.” (KR-92. 1.Moos.1:20)

          Viidenneksi. ”Raqia”, eli taivaankansi, ei voi myöskään olla ”taivaanavaruus”, kuten asia on esitetty, ja virhellisesti käännetty Raamattu Kansalle-käännöksessä. Eihän avaruudessa ole mitään vettä, ainakaan jos sillä tarkoitetaan ilmakehän yläpuolista tilaa jossa kerrotaan olevan tyhjiötä ja avaruusromua. Vai muka ”taivaanavaruus” pitää satelliitit ja yläpuoliset vedet ylhäällä, ettei ne putoa niskaamme? ”Avaruus” viittaa tähtitieteessä enneminkin tyhjiötilaan, ja etymologiassa ”tilaan”. Tyhjiössäkö muka vettä? Research ”Bubbles in space” !

          Luomiskertomuksen toisena päivänä kun kansi luotiin, vedet jäivät taivaankannen yläpuolelle ja sen alapuolelle, ilman että maata olisi ollut vielä näkyvissä. Sitten kolmantena luomispäivänä Jumala pisti ne vedet jotka olivat taivaankannen alapuolella vetäytymään maankuoren alapuolelle, niin että maata ja mannerta tuli näkyviin. Koska ne vedet jotka tulivat taivaan akkunoista ei nostettu enää ylös kannen yläpuolelle, niin merivesi jäi korkeammalle kuin missä se alunperin oli luomistyön jälkeen. Siitä syystä (ainakin teoriassani) maailmassa on löydetty paljon merenpohjissa olevia muinaiskulttuurien rakennelmia. Samana päivänä Jumala loi myös kasvillisuuden.

          Tärkeätä luomiskertomuksesta on myös tiedostaa, että maailma oli jo olemassa ”autiona ja tyhjänä” (1.Moos.1:2) ennen kuin luomiskertomuksen luomiset alkoi. Ja kaiken kukkuraksi, Maa oli olemassa ennen kuin oli olemassa aurinkoa, kuuta ja tähtiä, sillä nehän luotiin vasta neljäntenä päivänä. Tuota asiaa ajatellen, kuvittelepa nyt alapuolista skenaariota, johon en itse usko, koska se on pitkälti täysin epäuskottava kertomus, juuri tuon Maan muodon takia, jota tässä esitän; en totuutena, vaan luomisen skenaariona:

          Alussa oli maapallo. Pallo lillui uppoutuneena veteen, ja ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1.Moos.1:2), sen samaisen veden päällä joka peitti koko pallon. Toisena päivänä hän loi taivaankannen vesien välille, niin että tuo taivaankansi erotti vedet toisistaan, jolloin vedet jäivät sen molemmille puolille. Koko maapallo oli sen myötä toisen pallon ympäröimänä, sellaisen pallon ympäröimänä joka piti sekä sen yläpuoliset että alapuoliset vedet erossa toisistaan. Sitten seuraavana päivänä, kolmantena luomispäivänä, Jumala antoi ulomman pallon sisäpuolella olevat vedet vetäytyä, sillä tavoin että sen suuremman pallon sisäpuolella olevan sisemmän pallon mannerta tuli näkyviin. Samana päivänä hän loi vielä kasvillisuuden. Sitten neljäntenä päivänä hän loi tälle, mukamas kääpiöplaneetalle, valtavan suuren auringon, joka jäi sekin pyörimään, noin 150 miljoonan kilometrin päähän. Tuon lisäksi hän loi Kuun ja miljardeja tähtiä. Sinä samana päivänä, neljäntenä päivänä maailmamme – ei kovin keskeisessä asemassa oleva maapallo – jäi olemaan ja pyörimään, sen toisen pallon sisällä pikkuruisena, joka oli kooltaan kuin hyttysen paska Saharan hiekkadyyneillä, kun sitä vertasi auringon valtaisaan kokoon. Ja kun sitä jättiläismäistä aurinkoa verrattiin noihin kaukaisiin miljardeihin tähtiin, niin se oli ”jättiläisenä” sekin niihin verrattuna kooltaan äärimmäisen pieni, jolloin kaksi päivää myöhemmin luotujen ihmisten elinpaikka ei ollutkaan enää edes hyttysen paskan kokoinen, vaan sitäkin paljon pienempi. Samana päivänä, luomiskertomuksen neljäntenä päivänä, Jumala pisti tärkeän pikkuruisen ja vähäpätöisen maailman pyörimään auringon ympäri, kun se oli sen toisen pallon sisällä. Sen toisen pallon sisällä mitättömyys nimeltään maapallo, pyöri oman kuvitellun akselinsa ympäri noin 1670 km:n tuntivauhdilla, ja vieläpä auringon ympäri noin 107000 km:n tuntivauhdilla. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä se ei pyöri ainoastaan Aurinko-nimisen kääpiötähden ympäri spiraalin muotoista rataa, vaan sen lisäksi se liikkuu eteenpäin pitkin Linnunrataa, vauhdilla joka on noin 828000 km tunnissa. Melkein miljoona kilometriä tunnissa! Kaksi päivää myöhemmin Jumala loi ihmisen josta polveutui nykyinen ihmiskunta.”

          Yläpuolella luotua kertomustani ei voi pitää toteena, monestakin syystä, vaikka itse Raamatun luomiskertomus on uskomukseni mukaan täysin totta. Ensinnäkin, miksi Jumala loisi maailman pieneksi kääpiöksi, ja loisi sen ympärille vielä toisen pallon nimeltään ”taivaankansi” jotta vedet eivät putoaisi niskaan? Tottakai vielä toinenkin pallo, jos se kerran ympäröi maapallon. Tottakai, jos maapallo on pallon muotoinen, ja jos vedet jäivät sen ansiosta yläpuolelle. Siinähän ei tietenkään ole järjen häivääkään uskoa tuollaista kristillisissä piireissä. Ja toiseksi, miksi luoda ihmisen niin mitättömän pienelle planeetalle, jos kerran ihmiset ovat paljon tärkeämmässä osassa kuin aurinko, kuu ja tähdet? Ihminen ei luotu aurinkoa, kuuta ja tähtiä varten, vaan se oli aurinko, kuu ja tähdet jotka luotiin ihmistä varten. Ne luotiin valoksi ja lämmöksi, sekä osoittamaan aikoja ja hetkiä, ja ehkäpä jopa suunnistusta varten. Siinä mielessä maakeskinen malli jossa aurinko, kuu ja tähdet pyörivät Maan yläpuolella on paljon loogisempi malli. Ihmisen tärkeys Jumalalle korostuu pitkin Raamattua, ja erityisesti Jeesuksen myötä, sillä onhan pyhässä kirjassa asian tärkeyttä korostettu erityisellä tavalla ja usein:

          ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt.4:12)

          Kirjoitit Tuomo seuraavaa:

          ”Joka tapauksessa ymmärrykseni ei riitä tajuamaan, miten tässä skenaariossa kuun- ja auringonpimennys voisivat toimia kuten ne nykyään toimivat. Minusta nekin puoltavat ennemmin pallomallia.”

          Se saattaa johtua siitä, ettet ole tutkinut asiaa riittävästi? Tietoa on jo olemassa aika paljon, niille jotka ovat valmiita etsimään vastauksia. Älä käytä Googlea etsiessäsi jotain litteän Maahan liittyvää, koska Google on ainakin 2-3 vuotta sensuroinut algoritmeillaan suuremman osan hyvistä löydöksistä, ja pistää arvokkaat löydökset häntäpäähän, jotta kukaan ei löytäisi niitä helposti. He pitävät huolen siitä että ihmiset ovat autuaan tietämättömiä sellaisista asioista jotka eivät sovi heidän agendaansa. Niin on käynyt mm. omalle sivustolleni, että Googlen kautta tulee hyvin vähän kävijöitä, ja rankinki on mennyt lähes pohjalukemiin. Käytä ennemmin hakukonetta ”DuckDuckGo” niin löytyy paremmin tutkimisen arvoisia asioita. Minulla itselläni on vain vähän vastauksia, mutta juuri tuosta kuunpimennyksestä minulla on jo tutkimustöitä valmiina joiden mukaan pidän niitä täysin mahdollisina geosentrisessä mallissa. Oman tutkimustyöni myötä pidän kuunpimennykset paremmin toimivina maakeskisessä mallissa kuin aurinkokeskisessä. Itse asiassa, kuunpimennykset todistavat välillä heliosentrismia vastaan:
          https://www.tietopiste.com/kuunpimennykset-heliosentrismissa-ja-geosentrismissa
          Eikä ne Kuun eri vaiheiden valon ja varjon rajat ole aina nekään loogisia, ainakaan aurinkokeskisessä mallissa:
          https://foorumi.tietopiste.com/index.php?topic=124.0
          Pelkästään se, että kuunpimennyksien aikana on välillä näkynyt sekä kuu että aurinko yhtä aikaa, se todistaa että kuunpimennykset ovat täysin mahdollisia maakeskisessä mallissa ja että ilmiölle löytyy myös muita varteenotettavia selityksiä.

          Mitä luulet? Koska itsekin tiedät, että ihmiset ovat Jumalalle erittäin tärkeitä, ja ovat hänen Poikansa veren hintaa, niin kuulostaako se sinusta oikealta, että aurinkokeskisyys on Jumalalle tärkeämpi kuin maakeskisyys?

          ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut… (Joh.3:16-17).

          Aurinkokeskisyys on aurinkopalvelijoiden luoma luomus. Aurinko on ollut monille kautta historian epäjumala, ja osittain vieläkin on.

          Nikolaus Kopernikus, aurinkokeskisen mallin isä, hän on paljastanut omassa kirjassaan, ettei pitäisi odottaa mitään varmaa tähtitieteestä. Sen hän mainitsi kirjassaan ”On the Revolutions of Heavenly”:

          ”Ja mitä hypoteeseihin tulee, älköön kukaan odottako mitään varmaa tietoa tähtitieteestä, sillä tähtitiede ei voi tarjota meille mitään varmaa, ettei hän – jos joku pitää totuutena sitä mikä on laadittu muuta tarkoitusta varten – poistuisi tästä kurinalaisuudesta suurempana hölmönä kuin silloin kun hän tuli sen äärelle.”

          Nyt en ehdi enää vastata kohtien 1 ja 2 kysymyksiin, koska tämäkin teksti venyi turhan pitkäksi. Mutta vastaan niihin myöhemmin, heti kun ehdin. Minulla menee vastauksien laatimiseen ja taustatietojen etsimiseen paljon enemmän aikaa, kuin itse kirjoittamiseen, joten älä odota mitään nopeata vastausta. En välttämättä saa sinua mistään vakuuttuneeksi, jos et ole avoin muille vaihtoehdoille, tai jos et suostu katsomaan niitä videolinkkejä joita annan. Kaikkiin kysymyksiin ei löydy aina helposti vastauksia. Nuo ykkösen ja kakkosen kohdan ihmettelyt, ne on melko laajoja asioita, eikä niihin voi vastata kahdella taikka kolmella lauseella. Niistä ei ole kovin suurta hyötyä kun ne hädin tuskin raapaisee edes aihepiirin pintaa. Voin toki sanoa että taivaankansi, valon suunnanmuutokset, heijastukset ja perspektiivin lainalaisuudet antavat kaikki yhdessä riittävät selvitykset ihmettelyysi noihin kohtiin, siihen miksi nähdään mitä nähdään. Mutta mitään ei todisteta kahdella tai kolmella lauseella. Ei ole helppoa aina pukea ajatuksia sanoiksi, vaikka uskoisi tietävänsä enemmän kuin mitä uskaltaa kertoa. Yritän kumminkin.

        • Kirjoitit, Tuomo, että eteläinen tähtitaivas kaikkine kuvioineen on luotu selvästi puoltamaan pallomallia. No kuinkas ollakaan, se näyttää kyllä toimivan pallomallissa, mutta niin se toimii myös geosentrisessä mallissa,  koska tähdet ovat siinä mallissa kirjaimellisesti taivaankannessa, kuten Raamattu asian esittää. Jos kiinteätä taivaankantta ei olisi olemassa, asiaa ei voisi enää selittää järkevästi, ja silloin olisi kaikkien flättäreiden syytä luopua uskosta litteään maahan. Sen uskallan kertoa, enkä hevillä muuta mielipidettäni asiassa. Ilman kiinteätä taivaankantta ei voitaisi myöskään selittää miksi aurinko nousee Australian kesässä kaakossa ja miksi se laskee lounaaseen. Ilman taivaankantta sellaista ei voisi selittää, jos yhä tahtoo pitää kiinni litteästä mallista, eikä myöskään jos aurinko ei olisi kirjaimellisesti taivaankannessa taikka sen välitilassa. Mielestäni siihen ei auta edes puheet ilmakehästä. Taivaankansi selittää ja mahdollistaa nuo vaikeasti ymmärrettävät asiat vallan mainiosti, koska se taittaa valon eri suuntaan. Ne jotka haluavat debunkata litteän Maan mallin, ja tekevät sen selittämällä tähtien liikkeet, he eivät koskaan ota huomioon sitä mahdollisuutta, että taivaankansi on olemassa, etenkin kun se tuntuu niin hullulta. Ymmärrettävistä syistä näin on, etenkin jos ovat ateisteja, koska jos kansi on oikeasti olemassa, niin ei voida enää ohittaa sitä mahdollisuutta, että Jumala loi luomikertomuksessa taivaankannen ja asetti sinne auringon, kuun ja tähdet, liikkumaan niillä radoilla missä nähdään niiden liikkuvan. Taivaankannen muoto ei oikein sovi sattumanvaraiseen maailmankuvaan. Jos laittaa pöydälle juomalasin, niin senkin muoto näyttää ja todistaa että joku on tehnyt sen, ja että se ei ole saanut muotoaan sattumanvaraisessa räjähdyksessä.

          Näytin sinulle aikaisemmin yhden videolinkin josta nähdään miten tähtien liikkeet voidaan selittää geosentrisessä mallissa. Katsoitko ja ymmärsitkö sen? Tässä on lisäksi Pavelin tekemä visualisointi asiasta jossa nähdään että kaikki tähdet pyörii taivaankannessa loogisesti samaan suuntaan, ja kuitenkin, sitten kun katsotaan miltä se näyttää alta päin, kun katse on kohti taivaankantta, niin tähtien liikkeet menee aivan kuten me asian nähdään myös oikeassa elämässä, eli siten, että pohjoiseen päin katsottuna tähdet liikkuvat vastapäivään, kun taas etelään päin katsottuna ne näyttää liikkuvan myötäpäivään, siitäkin huolimatta että todellinen liike on kaikkialla samansuuntainen.

          On olemassa yksi äärimmäisen tärkeä asia mikä ei toimi pallomallissa, ja se on vuodenaikojen vaihtelut. Olikohan se joku 2-3 vuotta sitten(?), kun kerroit foorumissa, että pyöritit hernepussia kädessäsi demonstroidaksesi itsellesi, että vuodenajat toimivat pallomallissa, ja että asia ei mene kuten itse asian esitin, että puolessa vuodessa päivä on muuttunut yöksi ja yö päiväksi, kun väitin uskovani että siinä mallissa maapallo on välillä pallon edessä ja välillä sen takana (ainakin piirroksissa), ja silti aurinkoa seuraten.

          Teepä koe uudestaan, ja ajattele asiaa näin, niin huomaat että pallomallissa homma  ei toimi sellaisena kuin sen luonnossa oikeasti nähdään:

          Pohjantähden pitäisi AINA olla pohjoisen suunnassa, ja pallon pitäisi AINA olla kallistunut siten, että pohjantähden ja maapallon ratatason välinen kulma pitäisi AINA olla noin 23,4 astetta, ja lisäksi auringon pitäisi keskipäivän aikaan olla AINA etelän suunnassa, eli atsimuutissa noin 180 astetta. Tuo ei ole mahdollista pallomallissa.  Graafikot ovat piirtäneet asian niin, että maapallo on puolessa vuodessa siirtynyt auringon kulkusuunnan puolelta vastakkaiselle puolelle, eli on välillä auringon edessä ja välillä sen takana, ja välillä jopa auringon sivussa. Jos otat yhdenkin noista neljästä ”AINA”-sanoista pois, niin vuodenajat eivät toimi nykyisessä pallomallissa. Lisäksi aurinkokellot osoittavat meille, että aurinko on aina keskipäivän aikana etelässä, mikäli katsot sitä kravun kääntöpiirin pohjoispuolelta, ja aina pohjoisen suunnassa, kun katsot sitä kauriin kääntöpiirin eteläpuolelta, silloin kun aurinko ei ole liian lähellä zeniittiä. Ratataso aurinkoon päin pitäisi myöskin pysyä samanlaisena koko vuoden. Aurinkokellot osoittavat, että keskipäivän aurinko pitäisi aina olla meridiaanissa, riippumatta siitä mistä päin maailmaa sitä katselet.

          Sen sijaan vuodenajat toimivat vallan mainiosti maakeskisessä mallissa, koska aurinko on siinä vain muutamia kymmeniä kilometrejä halkaisijaltaan, ja on enintään muutaman tuhannen kilometrin korkeudella, jolloin siinä mallissa vuodenajat tapahtuvat aina sen mukaan, mikä on auringon keskimääräinen etäisyys pitkällä aikavälillä, kravun- ja kauriin kääntöpiirien välissä, kun se liikkuu ympyrärataa Maan yläpuolella. Maakeskisessä mallissa etäisyys auringon maanvaraiseen zeniittikohtaan määrää auringon altitudin siellä päin missä sitä katselet. Pitkän aikavälin keskimääräiset etäisyydet määrää milloin on talvi, kevät, kesä ja syksy. Tuo etäisyys aurinkoon vaikuttaa maakeskisessä mallissa siihen, kuinka korkeasta kulmasta säteet tulevat maan päälle yksittäisenä tekijänä, mutta ei ainoana ratkaisevana tekijänä, ja yhdessä nuo tekijät vaikuttavat vuodenaikojen keskimääräiseen lämpötilaan.

          • Suurkiitos Pete. Ehkä tiivistäisin ihmettelyni siihen, että etelässä lähimpänä toisiaan näyttäisivät olevan ne hitaimmin pyörivät tähdet, jotka todellisuudessa olisivatkin taivaankannen reunasijainnin takia kauimpana toisistaan ja liikkuisivat liukkaimmin.

    • Sain, mutta automaattinen roskapostisuodatin oli siirtänyt sen roskakoriin, enkä edes tiedä miksi. Huomasin että myös yksi minun omista viesteistäni oli yön aikana mennyt roskakoriin, vaikka se oli jo ennestään näkyvissä kommenttiosiossa.

      Vastaan viesteihisi heti kun ehdin. Pitää myös pohtia miten asian sinulle esitän.

Vastaa käyttäjälle Tuomo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*