Auringon koon muuttuminen perspektiivissä todistaa että se on lähempänä kuin opetetaan

Auringon näennäinen koon muuttuminen on optinen harha. Sellainen näennäisyys ei pitäisi esiintyä silmiesi edessä, mikäli aurinko on niin suuri kuin he väittävät sen olevan. Se on matemaattinen mahdottomuus!

Nasa opettaa meille että auringon etäisyys maasta on 149600000 kilometriä (eli 149,6 milj. km). Tuo etäisyys ei voi millään pitää paikkansa. Aion todistaa sen nyt.

Helpoin tapa todistaa edellisten lukujen virheellisyys on käyttää tavallista maalaisjärkeä, sekä tarkastelemalla auringon koon muuttumista perspektiivissä, aikajanavideoiden avulla. Auringon koon näennäinen muuttuminen on tietenkin vain näköharhaa, sillä se pysyy aina saman suuruisena (siitäkin huolimatta että NASA joskus käyttää lausunnoissaan termiä ”keskimääräinen etäisyys”).

Lähdetään nyt seuraavassa ajatusleikissä eteenpäin sillä tavoin, että ilmoitetut mitat ja etäisyydet pitävätkin paikkansa (edes osittain), ja että elämme maapallolla joka kiertää auringon yhden kierroksen vuodessa, ja yhden kierroksen oman akselinsa ympäri vuorokaudessa:

Auringon näennäisen koon muuttuminen aikajanavideoissa todistaa että se on meitä paljon lähempänä kuin noin 150 miljoonaa kilometriä.

Jos oletetaan että auringon etäisyys maasta on 149600000 kilometriä, ja maapallon ympäryysmitta päiväntasajalta mitattuna on 40030 kilometriä, ja että Maa kiertää vuorokaudessa yhden kierroksen akselinsa ympäri, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että jos päiväntasajalla asuvalla ihmisellä on nyt aurinko keskitaivaalla, niin jo 12 tunnin kuluttua, viimeistään 20015 kilometrin teoreettisen kiertoliikkeen jälkeen, ”auringonlasku” on jo tapahtunut. Käytännössä aurinko on jo laskeutunut jonkin verran ennen sitä (eli mennyt piiloon maapallon toiselle puolelle). Mutta ollaksemme rehellisiä, voimme sanoa että  20015 km:n kiertoliikkeen jälkeen et sinäkään enää näe aurinkoa, koska se hävisi horisontin taakse. Ollaanko samalla aaltopituudella? Ymmärsitkö mitä ajoin takaa? Jos ymmärsit, siirrytän seuraavaan vaiheeseen…

Jos sinä matkaat 20015 kilometriä kauemmas auringosta, maapallon kiertoliikkeen takia, auringon koko ei pitäisi lainkaan muuttua näennäisesti. Mutta niin se vain tekee, ja huomaat sen yleensä ainoastaan aikajanavideoista, sillä realiaikainen muutos tapahtuu liian hitaasti silmille havaittavaksi. Maapallon puolen kierroksen etäisyys ei ole juuri mitään, verrattuna siihen oletettuun keskiverto-etäisyyteen mikä sinulla on Nasan mukaan aurinkoon. Nopea laskutoimitus kalkylaattorilla paljastaa sen:

Paljonko on 20015 kilometrin kiertoliike prosenteissa, verrattuna 149600000 kilometriin? Vastaus on 0.013379010695187165%. Lyhyemmin ilmaistuna noin 1,3 sadasosaprosentti.

Mitä me siis tuosta edellisestä prosenttiluvusta opimme? Sen, että aurinko ei pitäisi sinun perpektiivistä katsottuna pienentyä lainkaan, ei edes näennäisesti, riippumatta siitä missä kohdin se on taivaalla nyt, verrattuna siihen miltä se näyttää auringonlaskun aikana. Sinun ei pitäisi pystyä näkemään sen näennäisen koon muutosta edes useiden tuntien ajan filmatuissa aikajanavideoissa. Tämä siitä syystä että ihmissilmä ei pysty erottamaan niin pieniä koon muutoksia. Taivaankappale saa olla niin suuri kuin ikinä haluat (maapalloja kuulemma mahtuu noin miljoona auringon sisään), niin siitä huolimatta, et tulisi koskaan havaitsemaan mitään koon muutosta, edes näennäistä, koska etäisyyden muutos on ainoastaan noin sadasosa prosentista. Vaikka sinulla olisi kotkan silmät, se ei tulisi onnistumaan. Et näkisi sitä.

Eli pystymmekö näkemään minkäänlaista auringon koon muutosta planeetastamme käsin, mikäli se olisi 150 miljoonaa kilometriä poispäin meistä? Vastaus on, ”eipä tietenkään”. Liikkumisesi poispäin auringosta, maan kiertoliikkeen avulla, olisi maksimissaan vain tuo edellämainittu 1,3 sadasosa prosenttia kokonaismatkasta, siitä hetkestä kun aurinko oli sinuun nähden keskitaivaalla, siihen asti kunnes se on maapallon toisella puolella, piilossa silmiltäsi. Tästä huolimatta auringon koon selkeitä muutoksia pystyy näkemään monissa aikajanavideoissa.

Auringon aikajanavideot todistavat että aurinko ei ole noin 150 milj. kilometrin päässä:

Youtubesta löytää monia aikajanavideoita auringosta, sekä sen noususta että laskusta, mutta varsinkin laskusta. Niissä voi nähdä auringon koon näennäisen muutoksen.

Tässä on sellainen video jossa koko näyttää pienentyvän auringonlaskussa:

 

Vastaavasti, seuraava aikajanavideo osoittaa auringon koon muuttuminen auringonnousussa:

 

Myöhempänä lisäyksenä (12.2.2017). Tässä kaikenpuhuva video:

Share

36 Kommentit

  1. Olen jo tehnyt sitä mitä pyysit minua tekemään, jo aikoja sitten.

    Olen käyttänyt erilaisia aurinkosuotimia ottaessani kuvia ja videoita auringosta. Olen myös ottanut pari aikajanavideota joista pisin oli yli 4 tuntia. Etenkin sellaisissa videoissa näennäisen koon muuttuminen näkyy varsin selvästi, huomattavasti paremmin kuin vain ”katsomalla aurinkosuotimilla”.

    Tiedot pitää siis tallentaa tietokoneeseen ja niitä pitää verrata toisiinsa. Silloin huomaa että auringon koon näennäinen muuttuminen ei ole utopiaa, vaan faktaa (esim. tekemällä rajaukset uusien halkaisijoiden mukaan ja laskemalla pikseleiden määrä halkaisijan pituudessa).

    Oletko itse ottanut aikajanvideoita auringosta? Jos et, palataan asiaan kun olet tehnyt sen, ja tutkinut niissä koon näennäistä muuttumista – tai muuttumattomuutta. Filmaaminen kannattaa tehdä kesällä, jotta aurinko olisi taivaalla mahdollisimman korkealla, silloin näkee eron selvemmin. Valitettavasti meillä Suomessa aurinko ei koskaan liiku suorassa linjassa pään yläpuolella, eikä ole täällä edes kesälläkään koskaan zeniitissä. Mutta jos saat armon matkustaa jonnekin kauriin- tai kravun kääntöpiirin välimaastoon, sopivaan vuodenaikaan, voit hyvässä lykyssä saada sellaisen aikajanavideon jossa aurinko liikku jopa zeniitissä pääsi yläpuolella (eli parhaimillaan 90-asteen perspektiivissä). Tutki esimerkiksi osoitteessa timeanddate.com missä aurinko on milloinkin zeniitissä. Sellainen tutkimusmatka tekisi sinullekin nannaa, koska silloin ero on parhaimillaan, sillä edellytyksellä että käytät aurinkosuodinta jolloin näet auringon pyöreän ääriviivan paremmin, ilman että sähkömagneettisen säteilyn hiukkaset vääristäisivät näennäisen koon.

    Tähän artikkeliin olen liittänyt kaksi Youtube-videota auringon koon näennäisestä muuttumisesta. Miksi et edes niitä tarkastelemalla usko mitä näet? Vastaavia videoita löytyy montakin Youtubesta jos vain vaivautuu etsimään oikeilla hakusanoilla.

    Sinulla on silmät päässäsi… miksi et uskovaisena miehenä näe? Lainaan Raamattuasi (Luuk.16:31):

    ” ’… eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

  2. Yleisluontoinen asia, myös muille lukijoille…
    Täällä ei ole pakko olla samaa mieltä kanssani. Julkaisen kaikki asialliset viestit, myös ne jossa arvostellaan kirjoituksiani, sillä edellytyksellä että niissä ei mennä henkilökohtaisiin mollauksiin. Siksi haluaisinkin tänne lisää asiallisia skeptikkoja, jotta voisin vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Minulla saattaa olla heiltä uutta opittavaa, ja toivon mukaan myös heillä minulta.

    Olisi kiva tutkia näitä asioita yhdessä muiden kanssa, mutta tuntuu siltä että ihmisillä ei riitä rohkeutta kommentoida edes nimimerkillä, tai sitten heitä ei nämä litteän Maan asiat kiinnosta. Onhan turvallisempaa uskoa siihen mihin on koko ikänsä uskonut?

  3. Kuten sanottu, Suomessa aurinko ei käy lähelläkään zeniittiä… mutta siitä huolimatta luulisi, että sentään jonkinlaista pienenemistä auringonlaskujen yhteydessä näkisi, mutta kokemukseni mukaan sellaista ei horisontaalisessa suunnassa ole havaittavissa. On sitä nyt sentään joskus tullut auringonlaskuja ihailtua ja tässä just eräänä päivänä katsoin aurinkoa suoraan keskipäivällä pilvimassan läpi eikä se mitenkään isommalta siellä näyttänyt. Mutta eihän tässä auta kuin luottaa omiin silmiinsä, koska ihan selvästi videoilla ainakin voidaan hämätä tahattomasti tai tahallaan. Jaanpa pari siitä huolimatta ja vielä lisäksi yhden kirjoituksen.

    https://www.youtube.com/watch?v=55lAZjzY0ik&feature=youtu.be
    https://www.youtube.com/watch?v=55lAZjzY0ik&feature=youtu.be

    http://thecreatorscalendar.com/wp-content/uploads/AR_THREE-UNANSWERABLE-OBJECTIONS-TO-THE-FLAT-EARTH-THEORY-1.pdf

  4. En jaksanut lukea tätä kokonaan, mutta jonkin verran kuitenkin.

    https://www.theflatearthsociety.org/forum/index.php?topic=62550.0

    Kuka selittäisi sen, miksi taivaankappaleen koon näennäistä pienenemistä sen ”laskemisen” ja suurenemista sen ”nousemisen” yhteydessä on vieläkin hankalampi nähdä kuun kuin auringon kohdalla? Eikö kuun pitäisi myös pienentyä laskiessaan? Ainakin mulla on se oletus/muistikuva, että sen koko säilyy samana – pitäisi tarkistaa.

    • Sekä Kuu että Aurinko etenee ja kiertää litteän Maan yläpuolella, ja kulkusuunta on molemmilla idästä länteen. Suunta ei ole niillä suora, vaan kaareva, koska ne molemmat kiertää ympyrää, tai kehää, jossa aurinkon kiertovauhti on hiukan nopeampi kuin Kuun, josta syystä aurinko ohittaa Kuun muutamia kertoja vuodessa. Kuun korkeus vaihtelee oikeastikin, eikä ainoastaan perspektiivissä, eikä ainoastaan tieteisfiktiossa (eliptisellä radalla).

      Marras-Joulukuussa 2015, kun ajoin kotiin töistä, Kuu näytti äärettömän suurelta, jättiläiseltä, melko matalassa kulmassa. En ole koskaan nähnyt sitä niin suurena, tai en ainakaan muista että olisin (ikää on puoli vuosisataa). Kun Wikipedia kirjoittaa superkuusta ja antaa päivämäärät niille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Superkuu), siellä ei ole mainintaa superkuusta Marras-Joulukuussa 2015. Se on syy miksi en täysin usko noihin päivämääriin. Wikipedia-linkissä on kuva jossa verrataan Kuun kahta eri kokoa toisiinsa. Minun silmissäni se mitä näin vuonna 2015, se ero oli huomattavasti suurempi kuin se mitä siinä kuvassa näytetään. Eihän siinä kuvassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Superkuu#/media/File:Supermoon_comparison.jpg ole eroa kuin vain reilu 6%.

      Minulla on vasta muutamia kymmeniä otettuja valokuvia Kuusta tällä uudemmalla kameralla niin että jokaisessa on ollut käytössä se sama zoomi. Lisäksi on kymmeniä muitakin kuvia Kuusta eri kameroilla, mutta ne eivät oikein sovi projektin tekemiseen koska ne on otettu eri zoomeilla (ja eri kameroilla). Eli jos jotain haluaa todistaa, zoomi ja kamera pitää olla aina se sama ennen kuin vertailee, jonka jälkeen Kuun pikselit lasketaan rajauksen jälkeen ja verrataan niitä toisiinsa.

      Yleensä otan kuvia lähestulkoon ainoastaan 83-kertaisella optisella zoomilla (juuri edellämainitusta syystä- tulevia projekteja varten). Sellaisella zoomilla Kuu täyttää melkein koko ruudun pystysuunnassa isoimmalla asetuksella (4608×3456 pikseliä), noin kolmannes korkeussuunnasta jää vajaaksi. Mutta jos otan kuvat 332-kertaisella digitaalisella zoomilla niin ruutuun mahtuu näkyviin vain osa Kuun näkyvästä pinta-alasta. Kun olen verrannut noita 83-kertaisella optisella zoomilla otettuja kuvia toisiinsa, niin kyllä niissä eron näkee (ehkä noin reilu 5% luokkaa). Voin joskus tehdä niistä artikkelin ja näyttää samalla muutaman kuvan, rajauksilla ja laskelmilla.

      Jos haluaa nähdä eron vieläkin suurempana, silloin pitäisi olla ottamassa kuvia etelämpänä (ja aina samalla kameralla), silloin kun Kuu ohittaa sinut zeniitissä, taikka lähellä sitä. Sitä ei valitettavasti voi Suomessa nähdä… joten reissata pitäisi.

      Sinun pitäisi tutkia tätä asiaa enemmän litteän maan kartan kanssa ja käyttää rohkeasti harppia paperin päällä jossa on litteän maan kartta. Pistät harpin piikin Suomen ylle, missä ikinä olet Kuuta tai Aurinko tarkkailemassa, ja vedät harpilla viivan, alkaen siitä kohtaa mistä näet kuun ensimmäisen kerran ja vedät harpilla sen viivan sinne asti missä et enää kuuta näe. Sen jälkeen ymmärrät paremmin miksi et aina näe Kuun tai Auringon koon muutoksia juuri Suomessa. Sinun pitää kuitenkin katsoa sivusta https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/light.html missä se Kuu kulloinkin on (vaikka se onkin väärä kartta) ja vetää tarkkailupaikastasi suoran viivan samaan paikkaan missä se näyttää Kuun olevan litteän Maan karttaan (siihen vähemmän käytettyyn YK:n logossa olevaan karttaan, eikä siihen tavanomaiseen). Eli katso sitä ”väärää karttaa” vaikka se on väärä, koska se on ohjelmoitu oikeaksi, aivan samalla tavalla kuin Google Maps – jossa esimerkiksi Grönlanti on näennäisyydessä monta kertaa isompi kuin todellisuudessa – sillä jos vedät etäisyysmittarilla viivan Grönlannin yllä, niin se täsmää totuuden kanssa. Hitsi kun en osaa selittää… Eli esimerkiksi, jos mittaat Google Mapsin omalla etäisyysmittarilla vaikkapa tavallisella viivottimella 5 senttimetriä Grönlannin yllä Google Mapsissa, niin et saa samaa kilometrimäärää kuin jos mittaisit viivotimella 5 cm Suomen yllä (+ etäsyysmittarilla), siitä syystä että vaikka kartan tekijät tietävät että näennäisyys on päin honkia, he ovat ottaneet asian huomioon ja ohjelmoineet kartan sillä tavoin että saat aina oikean kilometrimäärän.

      • Kuu muuten liikkuu lännestä itään. Se on helppo todeta, jos tarkkailet kuuta muutaman päivänä peräkkäin samasta paikka, huomaat sen oikean liikkeen, etkä maapallon pyörimisestä johtuvan liikkumiseen.

  5. Otin tänään auringosta kuvia. Välillä taisin unohtaa zoomata sen objektiivini teleasentoon (55 mm, kroppikenno x1,5 eli noin 82,5 mm oikeasti), mutta käsittääkseni se oli siinä varmasti aamulla 10:12 (eli oikeasti 9:12), 19:32 ja 19:41 (eli 18:32 ja 18:41). Aamukuvan aikana aurinko oli meidän olosuhteissamme huomattavasti korkeammalla, kun iltakuvissa se oli jo lähellä ”laskemistaan”. Aamukuvassa sen leveys oli 105 pikseliä ja iltakuvissa 115. Aamukuvan sain aika onnistuneeksi, koska sopivan paksuinen ohut pilvi peitti auringosta suurimman terän. Näin ollen reunasta tuli sileä eikä halo polttanut reunaa puhki. Iltakuvassa taas pilviä ei ollut…

    • Odota kun aurinko saapuu lähemmäksi Kravun kääntöpiiriä. Eli noin 3 kuukauden päästä tilanne on aivan toinen. Silloin näet taatusti eron koska aurinko liikkuu silloin korkeammalla perspektiivissä litteän Maan yläpuolella.

      Lisäksi vertailukuvina pitää olla keskipäivän kuva ja iltakuva, eikä suinkaan aamukuva ja iltakuva. Ei ole kovinkaan suurta merkitystä otatko vertailukuvat aamulla ja keskipäivällä, vai keskipäivällä ja illalla. Pääasia on, että yksi vertailukuva on otettu silloin kun aurinko on näennäisesti korkeimmillaan ja toinen sitten aamulla taikka illalla (taikka kaikkina kolmena ajankohtana). Sääsivuilta saat paikkakuntasi auringon nousu- ja laskuajat. Ja jos siellä ei kerrota milloin aurinko on korkeimmillaan, sen saa laskettua kohtalaisen helposti.

      Oliko sinulla harmaasuodinta lainkaan käytössä? Jos ei, niin ei mikään ihme että tuloksesi oli mitä se oli, sillä kun aurinko on siirtynyt lähelle pakopistettä niin ilmakehän refraktio monesti suurentaa sitä hiukan kunnes se on hävinnyt pakopisteen toiselle puolelle. Esimerkiksi ohut pilviverho kameran ja auringon välillä voi tehdä sen, tai se että kuvaat lähellä merenpintaa juuri ennen laskua, tai se, että asetukset eivät olleet kaikissa kuvissa samat. Jos mittasit säteiden reunasta niin se on väärä menettelytapa, eikä se kerro totuutta koska ne suurentaa näennäistä kokoa. Mutta JOS NÄIT auringon täydellisen pyöreänä iltakuvissa ilman säteitä tai ”usvaa” pyöreän ääriviivan ulkopuolella, niin silloin tilanne onkin jo toinen, eli käytännössä optimaalisen hyvä.

      Kun itse kuvaan aurinkoa saadakseni tilastoa sen näennäisen koon muutoksesta, niin olen havainnut että yksi taikka kaksi suodinta ei riitä. Toki riittää jos sinulla on vähintään yksi ND32-suodin, tai jopa vain yksi ND16. Mutta yksi ND16 ei ole aina riittävä. Itse käytän aina suotimia yhteensä neljä, toisiinsa kiinni kierrettynä (ND2, ND4, ND8 ja ND16). Sillä saan auringon ääriviivan todella tasaiseksi, mikä helpottaa työtä kun jälkikäteen rajaat auringon halkaisijan pois isommasta kuvasta.

      Auringon sävy voi kuvissa vaihdella, riippuen siitä kuinka vahvaa suodatusta käytät. Pallukan sävy on harmaavalkoinen silloin kun sen ääriviiva on optimaalisesti paras rajausta varten (tämä niinkuin mielipiteenä käytännön kokemuksesta). Muitakin sävyjä olen saanut eri kokoonpanoilla (esim. punainen, keltainen, oranssi, ja jopa vihreä hitsauslasin läpi). Mutta paras sävy on harmaavalkoinen tai vain hitusen punertavan valkoinen.

      Kun otat vertailukuvia niin on myös tärkeätä ettei yhdessäkään vertailukuvassa ole auringon ja kameran välissä ohutta pilvipeitettä tai puun oksia. Sellaisissa kuvissa käy helposti niin, että auringon näennäisen halkaisijan koko muuttuu yleensä isommaksi… valitettavasti. Ei välttämättä paljon, mutta jonkin verran.

      Jos joku valokuvaus-guru tämän lukee, niin toki saa sanoa eriävän mielipiteen. Kerroinkin vain omista kokemuksista ja havainnoistani.

  6. Aurinko oli näissä kuvissani pyöreä, ei säteitä. Ei mitään suotimia. Erittäin pieni aukko, herkkyys ja mahdollisimman lyhyt valotusaika. Keskipäivälläkin otin kuvia, mutta juuri niissä taisin unohtaa objektiivin keskivaiheille, koska aurinko oli niissä pienin… jos olisi ottanut kiinteäpolttovälisellä nuo kuvat, samaa virhettä ei olisi päässyt syntymään. 😀

    Pilvipeite peitti auringon aamupäivä- ja keskipäiväkuvissani, mutta eivät ne tainneet aurinkoa suurentaa. 😀

    Mielenkiintoista tosiaan, kun nuo suotimet ovat itselleni aivan outoja kapistuksia. Hyvähän se niitä olisi käyttää, kun kennokin säilynee parempana, jos paljonkin auringosta kuvia ottaa, mutta ei taida just nyt olla kovin hyvä rahatilanne hankkia lisävarusteita kameraan…

  7. Kun/jos joskus hommaat niitä suotimia niin niitä saa melko halvalla Iso-Britannian Amazon-verkkokaupasta (osoitteessa amazon.co.uk). Noin 10 punnalla saa jo useita halpamerkkisiä jotka ovat auringon tarkkailua varten ihan riittävän hyviä. Kirjoita hakukenttään ”ND filter” niin kyllä vaihtoehtoja löytyy. Niitä saa vielä ilman tullimaksuja, mutta en tiedä miten Brexitin jälkeen.

    Nyt näyttää kommentoinnit toimivan ilman että joudun joka kerta hyväksymään ne ennen kuin ne tulevat näkyviin artikkeleiden alapuolella. Jatkossa pitää kunkin IP-osoitteen ensimmäinen kommentti hyväksyä manuaalisesti, ennen kuin se tulee julkisuuteen. Sen jälkeen, jos hyväksyn sen, sitä seuraavat kommentit tulevat näkyviin automaattisesti. Tein eilen illalla ”suursiivouksen” ja poistin muutaman ”Lisäosan”. Se näköjään auttoi.

  8. Jatkoin entiseen malliin tänään, eli otin runsaasti kuvia auringosta ilman suotimia. 16 Mpix kokoisia kuvia, ja tällä kertaa kaikki 55 mm (1,5-kertainen kroppikenno) polttovälillä, ja auringon leveys oli kutakuinkin sama klo 10:50:stä klo 20:57:en mukaan lukien sen ajankohdan päivästä, jolloin aurinko oli hyvin lähellä päivän korkeinta kohtaansa eli n. 13:21 ja 13:51 (Tampereella aurinko oli tänään korkeimmillaan n. 13:25, itse asun Länsi-Suomessa). Onnistuneissa kuvissa leveys oli 102-104 pikseliä, ja noin pieni ero mennee virhemarginaalin piikkiin, varsinkin, kun nuo eivät mene edes johdonmukaisesti auringon kulmaa mukaillen nuo pienet erot.

    Sen verran siis joudun tällä hetkellä sanomaan, että vaikka aionkin lähempänä keskikesää yrittää kuvausta uudestaan, niin on se jännä, että yhtäältä monet asiat näyttäisivät todistavan Maan litteyden puolesta, ja toisaalta monet muut taas pallonmuotoisuuden puolesta. Siis tosiaan NÄYTTÄVÄT. Esim. jos nyt horisontti onkin täydellisen tasainen ilman vähäisintäkään kaarevuutta (siihen en ole henkilökohtaisesti perehtynyt, tämä on vain esimerkki) ja aika jännittävää on ajatella niin erilaista pyörimisnopeutta ja -suuntaa pohjoisnavalla verrattuna päiväntasaajaan, niin kuitenkin esimerkiksi auringon koon pysyminen kovin samanlaisena (vaikka nyt sitten johtuisikin siitä, että ilmakehä vaikuttaisi siihen, että koko säilyy näennäisesti samana) ja eteläinen tähtitaivas olisi kovin helppo nähdä kaikille tutun palloselityksen valossa.

    • Tiedoksi vielä, että vaikka kommentointien automaattinen siirto tänne sivustolle toimii nyt paremmin kuin aikaisemmin, niin edelleenkin on ohjelmalla liiallista yliherkkyyttä siirtä viestejä väärään lokeroon. Niitä en voi asetuksia muuttamalla saada toisenlaiseksi. Yksikin viesti löytyi roskalaatikosta, mutta palautin sen ”hyväksyttävien” joukkoon. Automatiikan mukaan se piti tulla näkyviin automaattisesti.

    • Pohjoista leveyttä yli 59° ja kuvattu kolmisen varttia auringon korkeimman kohdan jälkeen: 103 pikseliä vanhoilla kuvausasetuksilla. Ei edelleenkään suotimia, mutta silloin ”satuin” olemaan ulkosalla ja havaitsemaan otollisen kuvaushetken pilvien takaa.

      • Hienoa että selvität asiaa itsellesi testien avulla. Tähän aikaan vuodesta onkin varmaan paras aika koittaa tutkia pieneneekö aurinko. Pari asiaa on syytä ottaa huomioon ennen kun teet johtopäätöksiä. Rob Skiban testit antaa aihetta olettaa että ilmakehä toimii suurennuslasina. Se taas varmaan suurentaisi aurinkoa kun se on kaukana paksun ilmamassan takana, vaikka samalla aurinko pieneneekin mitä kauempana se on. Aurinko näyttäytyy siksi ehkä lähes aina saman kokoisena tasamaallakin. Pieneneminen voisi siten olla sää-olosuhteista riippuvaista. Eli kirkas ja kuiva ilma voisi varmaan tarkoittaa että ilmankosteuden aiheuttamaa suurennus-efektiä tapahtuisi vähemmän kuin loittonevan auringon pienenemis-efektiä perspektiivissä.

        Myös voisi olla parempi etsiä pienenemistä ilta-auringosta, kun se silloin loittonee selvemmin kuin keskipäivän aikaan auringon vain ohittaessa. Myöskin pidemmällä aikavälillä testi voisi onnistua paremmin tasamaan hyväksi.

        Eli: Hyvä sää, ilta-aurinko mahdollisimman esteettömästi ja mahdollisimman pitkä kuvausaika.

        • Kiitos kivasta kommentista Polariz. 15. huhtikuuta kuvasin auringonlaskua merenrannalla ja siellä sitä vaakasuoraa pienenemistä ei tapahtunut silloin vähäisessäkään määrin. Pystysuoraan katsoen aurinko kyllä hieman pieneni, mutta ”pallopäät” sanovat sen johtuvan myöskin näistä näennäisistä tekijöistä yhtä lailla kuin te sanotte vaakasuoran samana pysymisen johtuvan näennäisistä tekijöistä, tosin ”pallopäätkin” kyllä puhuvat noista ilmakehän suurentavista vaikutuksista aurinkoon. Yritän jonain sopivana iltana käydä nyt kuvaamassa, kun laskemiskulma on huhtikuuta korkeammalla. Peten kommenteista taannoin sain käsityksen, että kun aurinko on oikein korkealla, lähellä zeniittiä, niin silloin se tosiaan olisi vähän suurempikin, mutta kun ilmakehä ei siellä suurenna sitä lainkaan, niin se näyttää yhtä suurelta usein kuin alempanakin ollessaan.

  9. Erastothenes laski aikoinaan Maan ympärysmitan. Toki hänellä oli oletuksia, jotka eivät ole aivan täsmällisen tarkkoja, mutta yllättävän lähellä laskutoimitus kaiketi oli nykyistä käsitystä ”Maapallon ympärysmitasta”.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Eratosthenes

    Lisäksi:

    https://www.universetoday.com/117843/how-did-we-find-the-distance-to-the-sun/

    Parallaksia, pientä kulmaa, mittaamalla voidaan tehdä arvioita taivaankappaleiden etäisyyksistä. Nyt on varsin rajallisesti aikaa tutkia tätä asiaa, mutta ymmärtänette, että täytyy asian kanssa vähän järkeäkin käyttää. Tieteessähän teorian *pitäisi* kaatua, jos löytyy yksikin asia, joka osoittautuu virheelliseksi.

  10. Mutta jos aivan puhtaasti Raamatusta haluaisimme määritellä maailmankaikkeutta, niin eikö sieltä olisi löydettävissä myös geosentrinen pallomalli? Kun sehän on se malli, jossa aurinko laskee ja nousee ihan kirjaimellisesti, ja siitäkin Raamattu puhuu (erikseen mainitsematta, että kyse on vertauskuvallisuudesta tai näennäisyydestä). Miksi se olisi tulkittava enemmän näennäiseksi kuin täällä korostetut kohdat? Litteän Maan mallissa aurinko ei laske vaan häipyy horisontin taakse.

    • Auringon nousut ja laskut pitäisi tulkita näennäisyydeksi koska sen nousut ja laskut tapahtuu perspektiivissä, eikä oikeasti. Esimerkiksi, jos tarkkailet lähestyvää lentokonetta joka tulee kohtisuoraa sinua, jättäen jälkeensä joko normaalin jättövanan taikka kemikaalivanan, niin sen vana nousee silmiesi edessä aina siihen asti kunnes se on suoraan pääsi yläpuolella. Ja vastaavasti, sama vana alkaa laskemaan alaspäin kun käännyt ympäri 180 astetta. Asian voi havaita myös jos ottaa panoraamakuvan sivusuuntaisesta näkökulmasta: Tässä jonkunlainen esimerkki.
      Nuo näennäiset nousut ja laskut eivät suinkaan tarkoita, että kyse olisi todellisesta noususta tai laskusta, koska me tiedämme/uskomme oletusarvoisesti että lentokone lentää pääsääntöisesti lähes koko ajan samalla korkeudella.

      Sen sijaan että olisivat kirjoittaineet Raamattuun, ”aurinko laski”, he olisivat toki voineet kirjoittaa että ”aurinko laski näennäisesti”, mutta oliko alkuteksteissä sellaista sanaa edes olemassa?

      Jos itse sanot maapallo-uskovaisena, että ”aurinko laski”, niin tottahan toki me tiedämme, että se sinunkin mielestä laski vain näennäisesti, koska Maan oletettu eliptinen kiertorata auringon ympäri ei tee kovinkaan nopeasti muutosta siihen mitä sinä näet muutamassa tunnissa. Joten oletusarvoisesti voidaan kait sanoa, ettet sinäkään tarkoittanut sanonnallasi että auringon korkeus/etäisyys muuttui, vaan että se kaarevuuden takia ainoastaan häipyi horisontin taakse.

      Voidaan ajatella asiaa myös niin, että jos Tuomo sanoi, että ”aurinko laski”, hän ei tietenkään tarkoittanut että aurinko laski, vaan että se oli maapallo joka kiersi akselinsa ympäri, ja että hän vain sanoi sen laskevan, koska ei keksinyt parempaa tapaa sanoa sen yksinkertaisella tavalla. On kait siis yleisesti hyväksyttävä tapa sanoa että ”aurinko laski”, silloin kun uskoo maapallon liikkuneen radallaan, taikka vaihtoehtoisesti, että aurinko laskeutui perspektiivissä, mutta ei oikeasti.

      • Juu, ymmärrän pointtisi tässä kohdin. 😀 Lentokoneiden reitit taivaalla ovat tärkeä huomio. Todennäköisesti otan joitakin muita kysymyskohtia esille myöhemmin.

  11. ”auringon lasku” -ilmaus on tuntunut huonolta pallomaan termiltä, mutta nyt juuri tajusin että virallisen opetuksen mukaan se vasta väärin onkin. Nimittäin katsojahan siinä laskee maapallon kyydissä taaksepäin alkavaa takaperin volttia aurinkoon nähden. Tasamaalla aurinko on sentään se joka laskee, vaikkakin vaan sinne perspektiiviisi.

  12. Sori Pete, putosin kärryiltä. Kuinka korkealla sanoitkaan Auringon olevan tai kuinka kaukana maanpinnasta? Entä kuinka pitkä matka on pohjoisnavalta päiväntasaajalle?

    • Kiitokset hyvistä kysymyksistä ja asiallisesta lähestymistavasta. Kerronkin nyt mielipiteistäni ja uskomuksistani, joita en pysty näyttämään todeksi.
      Ensimmäinen kysymys on vaikea, koska en muista sanonneeni koskaan asiasta mitään varmaa tietoa, ja toiseksi, siihen on lähes mahdotonta vastata oikealla tavalla. Toinen kysymys onkin huomattavasti helpompi.

      Kuinka korkealla sanoitkaan Auringon olevan tai kuinka kaukana maanpinnasta?

      Auringon korkeus litteän Maan yläpuolella on tämän hetkisen uskomukseni mukaan reilu 6000 km, ehkä jopa jonkin verran alle 6000 km. Tulevaisuuden uskomuksestani en vielä tiedä. Tarkemman korkeuden saisi teoriassa laskettua kolmiomittauksella mikäli saisi tarkat katselukulmat molemmissa päissä. Ei kuitenkaan käytännössä, koska oikea kulma ei ole se mitä luulemme sen olevan. Auringon sijainti on yleensä eri paikassa kuin mitä katselemalla luulemme sen olevan. Yläpuolella olevan kiinteän taivaankuvun heijastuksen takia (se on melko monimutkainen juttu) ja se liittyy valon taittumiseen sen kautta, eikä liity siis ainoastaan ilmakehän vaikutukseen. Esimerkiksi lasisella kaarevalla kakkuvuoan kannella ja ledivalolla voi saada omien tieteellisten kokeiden avulla uutta ymmärrystä asiasta, ja voi nähdä että se ledin sijainti on toisinaan eri paikassa jos sen sijaintia katselee kuvun alta (tai toiselta puolelta). Luotettavin katselukulma esimerkiksi Helsingistä saa keskikesällä, silloin kun aurinko on meridiaanissa, eli korkeimmassa kohdassa (jossain Afrikan yllä), sillä silloin heijastusvaikutus on sen molemmilla puolilla tasaisempi, sen vasemmalla ja oikealla puolella, mutta silloinkin korkeuskulmassa on heittoa. Mitä lähempänä se on Kravun kääntöpiiriä, ja vieläpä meridiaanissa, sitä tarkempi on oletettu arvio, mutta se ei todennäköisesti ole koskaan täydellinen. Kun oikeaksi oletetut kulmat ovat tiedossa, syötetään kolmiomittauslaskuriin kolme eri tietoa: 1) katselukulman Helsingistä aurinkoon (minkä saa timeanddate.com-sivustosta… mikä ei valitettavasti pidä aina paikkansa), 2) katselukulman siitä toisesta sijainnista, mikä on 90 astetta, zeniitin aikana, ja 3) etäisyys Helsingistä sinne litteän Maan kohtaan missä pystytolpan sivuihin ei tule minkäänlaista varjoa koska aurinko loistaa suoraan tolpan yläpuolella (esim. lipputanko ilman lippua). Kolmiomittauksella selviää että etäisyys aurinkoon on pitempi kuin sen korkeuteen. Luonnollisesti. Mutta tämänhän sinä jo tiesit, ja varmaan paljon muutakin.

      Entä kuinka pitkä matka on pohjoisnavalta päiväntasaajalle?

      Litteän Maan mallissa leveyspiirien etäisyydet ovat uskomukseni mukaan samat kuin pallomallissa, toisin kuin pituuspiirit, sillä ne alkavat heittämään rajusti päiväntasajan jälkeen. Pituuspiirin vääristymät ovat merialueilla, eikä niinkään paljon mantereilla.

      Päiväntasaajan leveyspiiri on nolla astetta (nollameridiaani) ja maantieteellisen pohjoisnavan leveyspiiri on 90 astetta 0 minuuttia ja 0 sekuntia. Etäisyyden niden kahden välillä voi laskea pituuspiirien aste-erojen avulla (tai koordinaattien avulla) riippumatta siitä, onko kyse maapallosta tai pyöreästä maanpiiristä. Oletuksena minulla on että yksi aste on noin 111,2 km, joten 90 astetta ekvaattorilta pohjoisnavalle täytyy silloin olla noin 10008 km. Pitää paikkansa Google Mapsin mukaan, ainakin siltä osin.

      • Pidän geometriasta ja trigonometrista ja käsittääkseni itsekin uskot niiden paikkansa pitävyyteen, kun kerta käytät noita kaikkia laskureitakin.

        Eli Helsingin ollessa pyöreästi leveyspiirillä 30, eli noin kolmanneksen siitä kuinka pitkö matka navalta on päiväntasaajalle, eli n. 3336 kilometrin päässä navasta. Kun aurinko on päiväntasaajalla eli kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan, mutta Helsingissä on keskiyö eli aurinko on mahdollisimman kaukana navan toisella puolella, on Helsingistä matkaa tuonne vastakkaiselle päiväntasaajan kohdalle 3336 + 10008 = 13344 kilometriä.

        Jos unohdetaan taivaankupu ja sen heijastus siksi aikaa, että selvitetään kuinka paljon se oikeasti vääristää auringon sijaintisuuntaa, saan trigonometrialla laskettua, että aurinko olisi Helsingistä katsottuna keskiyöllä kevätpäivän tasauksen aikaan korkeudella:
        arctan(6000/13344) ~= 24,2° horisontin yläpuolella

        Sen etäisyys Helsingistä samaan aikaan puolestaan olisi:
        Neliöjuuri(6000^2 + 13344^2) = 14630 km.

        Kevätpäivän tasauksen aikaan keskipäivällä puolestaan samat lukemat ovat:
        arctan(6000 / (10008-3336)) = 41,96°
        ja
        Neliöjuuri(6000^2 + (10008-3334)^2) = 8973 km.

        Eli aurinko on Helsingissä keskiyöllä vain n. 17° alempana kuin keskipäivällä ja 5657 km kauempana. En ymmärrä miten sitten yöllä voi olla niin paljon pimeämpää ja miksi näyttää siltä, että aurinko laskee horisonttiin jo n. klo 18 vaikka sen pitäisi olla edelleen yli 30 asteen korkeudessa. Vääristääkö kupu noin rajusti ja onko jotain kulmia, joissa se ei vääristä? Vääristääkö se aina Helsingissä näkyvää auringon suuntaa? Onko kupu joka kohdasta yhtä paksu. Onko aurinko sen ulkopuolella siis? Oletan, että se on tiheämpää kuin ilma. Onko se puolipallon muotoinen ja putoaako sen reunat jonnekin etelämantereelle?

        • Kirjoitat Heikki mielenkiintoisista asioista. En epäile lainkaan sinun laskutaitojasi. Varmaankin ovat paremmat kuin minulla, etenkin kun en noita kaikkia matemaattisia termejä edes ymmärrä, saatikka kaikkia kaavoja joita sinä tai muut asiantuntijat käyttävät. Ehkä juuri senkin takia käytän olemassa olevia laskureita, ilman että etsisin käsiin olemassa olevia kaavoja ja laskisin niillä suoraan.

          Sivustosta timeanddate.com saa toisenlaisia lukemia kuin mitä sinä olet saanut, ehkä sen takia että tiedot siellä on pyritty tietokonemallinnuksien avulla saada täsmäämään maapalloteorian kanssa. Suunnat aurinkoon eivät aina täsmää, ei vaaka- eikä pystysuunnassa, ei vaikka (vaakasuunnan etsinnän jälkeen) muuttaisin kompassilukeman huomioiden erannon, jotta saisin selville suunnan maantieteelliseen pohjoisnapaan. Nimittäin, timeanddate ilmoittaa astemääräiset ilmansuunnat maantieteellisen pohjoisnavan mukaan, mutta ei magneettisen suunnan mukaan. Siksi heidän lukuihin magneettista deklinaatiota ei tarvitse enää huomioida (kun se on jo huomioitu). Ja heidän ilmoittamat katselukulmat aurinkoon eivät myöskään aina täsmää, vaikka käyttäisin klinometriä taikka siihen tarkoitukseen suunniteltua kännykkäsovellusta jonka yhteydessä myös kännykkä on kalibroitu, ainakin oletettavasti oikein. Toki voi inhimmillisiä erehdytyksiä tapahtua, tai että laitteet ei toimi ihan niin hyvin kuin pitäisi.

          Eli Helsingin ollessa pyöreästi leveyspiirillä 30, eli noin kolmanneksen siitä kuinka pitkö matka navalta on päiväntasaajalle, eli n. 3336 kilometrin päässä navasta.

          Helsinki sijaitsee noin 60:n asteen korkeudella leveyspiirillä, ja sijaitsee leveyspiirillä noin 30 astetta poispäin pohjoisnavasta. Sitähän sinä varmaan tarkoitit.

          Jos unohdetaan taivaankupu ja sen heijastus siksi aikaa, että selvitetään kuinka paljon se oikeasti vääristää auringon sijaintisuuntaa, saan trigonometrialla laskettua, että aurinko olisi Helsingistä katsottuna keskiyöllä kevätpäivän tasauksen aikaan korkeudella:
          arctan(6000/13344) ~= 24,2° horisontin yläpuolella

          Valitettavasti laskutaitoni ei riitä ymmärtämään mistä tuohon tulee 24,2 astetta käyttämällä lukua 6000 ja jakaamalla se kilometreillä. Eli mistä se 6000 tulee? Huonon laskupääni olen kyllä jopa tunnustanut, jos en muualla, niin ainakin kosmologian foorumissa.
          Tiedän kyllä – mikäli Google haun tuloksiin on uskomista – että arctan 6000 on sama kuin 1,57062966 radiaaneissa taikka 89,9904507 asteissa, mutta siihen se sitten jääkin. Pitänee kait tässä alkaa opiskelemaan enemmän matikkaa, niin asiat selkeytyy paremmin.

          On kieltämättä hauskaa nähdä että tuon kaltaisilla laskelmilla voi arvioida kuinka korkealla auringon pitäisi olla litteän Maan yläpuolella keskiyön aikaan, vaikka se ei ole ollut näkyvissä Helsingin maankamaralla noin viiteen tuntiin ja 26 minuuttiin. Mutta rehellisesti sanottuna, en usko että se aurinko olisi pitänyt olla 24,2 astetta horisontin yläpuolella keskiyöllä. Siis, ehkä pitäisikin olla, teoriassa, mutta miten pääsit sellaiseen kulmaan, jos et satavarmasti tiedä todellista korkeutta aurinkoon, taikka korkeutta lasikupuun litteän Maan mallissa, taikka miten se kaari yläpuolella taipuu? Se miten jyrkästi se taipuu vaikuttaa aika paljon siihen, kuinka paljon heittoa tulee auringon näennäiseen korkeuteen.

          Tämän vuoden kevätpäiväntasauksen tarkka ajankohta oli timeanddate-sivuston mukaan Helsingissä 20.3.2018 klo. 18:15, paikallista talviaikaa. Siitä päivästä voisi toki luulla, että aurinko oli korkeimmillaan 30 astetta (teoreettisesti), mutta heidän visuaalisen kaavansa mukaan (oikean päivämäärän kohdalla), meridiaani oli oikeammin noin 29,5 astetta, mikäli asian oikein oivaltaa. Sen ymmärtää paremmin kun katsoo milloin korkeusasteet 29 ja 31 alkoivat sinä päivänä. Ja kun katselee miten x-akselissa asteet muuttuvat, niin huomaa että meridiaanin jälkeen kahden asteen välinen etäisyys muuttuu aina (tai lähes aina) siten, että niiden etäisyys toisistaan vähenee mitä lähemmäksi mennään auringonlaskun ajankohtaa.

          Eli aurinko on Helsingissä keskiyöllä vain n. 17° alempana kuin keskipäivällä ja 5657 km kauempana.

          Eli ilmeisesti tarkoitat oman tutkimustyösi perusteella, että litteän Maan mallissa auringon piti olla Helsingin kevätpäiväntasauksen keskiyöllä vuonna 2018 vielä 24,2 astetta horisontin yläpuolella, vaikka se heliosentrisessä mallissa piti olla noin 30 astetta horisontin alapuolella timeanddate-sivuston mukaan)? Mihin malliin sinä sitten uskot?

          Ehkä näistä kahdesta linkistä on apua tutkimustyössäsi, jos siirrät auringon keskipäivän ja keskiyön zeniittien sijainnit litteän Maan kartalle ja lähdet laskemaan etäisyyksiä ja korkeuksia Helsingistä:

          1) Keskipäivän tilanne (kevätpäiväntasaus 20.3.2018 klo. 12:26)
          2) Keskiyön tilanne (21.3.2018 klo. 0:00… mikä on oikeasti jo seuraavan päivän puolella heidän softassa koska se on Helsingin aika eikä UTC)

          Vääristääkö kupu noin rajusti ja onko jotain kulmia, joissa se ei vääristä?

          Mielipiteeni on että se vääristää jonkin verran, sekä pystysuunnassa että vaakasuunnassa. Mutta kuinka paljon? Se onkin jo toinen juttu, minkä en itse kovin helposti saa selville, ainakaan pystytason korkeudesta. Ehkä sen kulman aurinkoon voi jotenkin laskea luotettavammin varjon pituudella, mikäli suora keppi on tarkasti pystyasennossa?

          Helsingissä vaikutti kesällä siltä (moneen kertaan), että ainakin iltapäivällä tai illalla täydellisesti pystysuorassa olevan kepin varjo näytti paremmin missä vaakatason suunnassa aurinko oli, kuin jos vertasi siihen missä katseellaan kuvitteli auringon olevan. Kuvun heijastuksen takia? Jopa vaimo huomasi saman ja myönsi sen, vaikka ei flättäri olekaan. Auringon näennäinen sijainti (ilman suotimia) oli jonkun verran liikaa oikealla jos vertasi kepin varjoon. Ne eivät täsmäneet toisiinsa. Mutta toisinaan jos katselin aurinkoa harmaasuotimien läpi, kun laitoin maahan suoran kepin auringon suuntaan, niin virhe korjaantui niin, että maahan lankeava varjo täsmäsi maassa makaavan kepin kanssa (eli oletettuun auringon suuntaan). Heitto ei ollut kovin suuri, mutta sen verran kumminkin että sen huomasi. Uskon että Australiassa, heidän kesässä, heitto on vieläkin suurempi. Voin olla väärässä. Mutta näin niinkuin teoreettisesti ajateltuna.

          En ymmärrä miten sitten yöllä voi olla niin paljon pimeämpää ja miksi näyttää siltä, että aurinko laskee horisonttiin jo n. klo 18 vaikka sen pitäisi olla edelleen yli 30 asteen korkeudessa.

          En ymmärrä miksi uskot että litteän Maan mallissa auringon olisi pitänyt olla 30 asteen korkeudessa Helsingistä katsottuna kun en ymmärrä niitä laskelmiasi. Mutta sen tiedän että kun etäisyys kasvaa aurinkoon, eli se loitontuu, niin kulma siihen mataloituu koska perspektiivi toimii juuri sillä tavoin. Saman havainnon voi tehdä myös pilvistä ja lentokoneiden jättövanoista. Auringon loitontuessa sen kulma mataloituu aina tarkkailjan silmän korkeudelle, ja siksi myös jotkut litteän Maan lentäjät ovat huomauttaneet että noin 10 kilometrin korkeudella voi jo nähdä vielä auringon silloin kun sitä ei pitäisi enää nähdä lentokorkeudelta.

          Ihmettelit miten voi olla niin pimeätä vaikka aurinko on vielä niin korkealla. Kesällä voi nähdä syyn omin silmin. Katsele aurinkoa korkealta paikalta silloin kun se ei ole vielä laskeutunut, niin että sen alareuna ei edes vielä kunnolla hipaise horisonttia. Käännä katseesi 180 astetta poispäin auringosta niin tulet näkemään, että siellä toisessa päässä on jo melko hämärää vaikka aurinko on vielä ylhäällä. Se johtuu siitä että auringonvalo hidastuu ja absorboituu matalassa kulmassa kun fotonit törmäävät yhä kosteampaan ilmaan. Keskitaivaalla ollessaan sitä samanlaista absorboitumista ei ole koska ilmakehä nousee vain noin 100 kilometrin korkeuteen.

  13. Pahoittelut. 6000 tarkoitin tuota arvioimaasi auringon korkeutta. Mihinn se muuten perustuu?

    Trigonometriaa kannattaa tosiaan opiskella vähän, jos nämä laskelmat kiinnostaa. Mm. perspektiivi asioissa tarvii. Avainsanat: pythagoraan lause, sin, cos, tan ja yksikköympyrä.

    Katon, jos ehdin piirrellä kuvan, jokla selitän laskelmani. Huomattavasti helpompia nämö litteän maan laskelmat kuin pallon vastaavat.

  14. Olenko muuten ymmärtänyt oikein, että jos olet eteläisellä pallonpuoliskolla, esim. Sydneyssä, Capetownissa tai Buenos Airesissa, aurinko ei kierrä ympärini vaan lähestyy jostain koillisen suunnasta, ja katoaa takaisin jonnekin luoteeseen päin? Minun ei ikään kuin tarvitsisi koskaan käydä kääntyä nähdäkseni auringon koko ajan. En ole koskaan käynyt Balia etelämpänä, joten en voi itse omin kokemuksin vahvistaa tätä.

    • Olet ymmärtänyt asian pääpiirteiltään oikein, paitsi että käsite ”pallonpuolisko” ei sovi ideologiaani. Auringon vuotuinen pyöreä liikerata kulkee Kravun- ja Kauriin kääntöpiirien välissä, eikä koskaan Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella, ja siksi sen liikerata on aina Sydneyn, Cape Townin ja Buenos Airesin pohjoispuolella. Eli se ei kierrä niiden kaupunkien ympäri, toisin kuin Helsingin ympäri. Sekä Sydneystä että Cape Townista on matkaa auringon kaikista eteläisimmälle radalle noin 1200 km, ja Buenos Airesta jonkun verran yli 1500 km. Siksi auringon kiertorata on niistä kaupungeista katsottuna aina pohjoispuolella.

      Esitit käsityksesi olevan että aurinko lähestyisi kyseisiä kaupunkeja koillisen suunnasta vaikka mainitsit eteläisen pallonpuoliskon. Uskon että se on aina oikea päätelmä geosentrisessä mallissa (ilman pallonpuoliskoa), silloin kun kyse on noista kaupungeista. Mutta kaikki flättärit eivät siihen usko. Jotkut heistä ovat tehneet – tai ovat tekemässä – uutta mallinnusta joka toimisi paremmin kuin yleisesti hyväksytty… heidän omasta mielestään parempi. Olen saanut sellaisen käsityksen, että siinä auringon rataa spekuloidaan enemmän elliptiseksi kuin pyöreäksi. Se on mielestäni väärin tehdä sellaisen johtopäätöksen jos ei ensin tutkita eismerkiksi aurinkokelloja eri puolilla maailmaa, tai jos ei tutkita voisiko kyseinen ilmiö johtua optisesta illuusiosta.

      Esimerkkinä Australia. Siellä tehdyt havainnot auringon tulemisesta ja menemisestä. Australian talvessa (silloin kun meillä Suomessa on kesä) aurinko näyttää tulevan koillisesta ja menevän luoteeseen. Se täsmäisi siis melko hyvin litteän Maan mallissa, ja sen nykyisissä epävirallisissa kartoissa. Sen sijaan Australian keskikesässä aurinko näyttää tulevan kaakosta ja menevän lounaaseen. Tämä asia on ollut pallouskovien pilkan aiheena flättäreitä kohtaan. Mutta uskon että siihen löytyy ainakin kaksi syytä miksi vain kuvitellaan että aurinko nousee Australian keskikesässä kaakosta ja laskee lounaaseen. Vähintän kaksi syytä, mutta ehkä sitäkin useampia syitä.

      Ensimmäinen ja ehkä tärkein syy tuli minulla esille eilisessä kommentissani jossa spekuloin sitä, että aurinko näyttää toisinaan jopa Helsingistä katsottuna olevan eri suunnassa kuin mitä varjo maassa näyttää, uskomukseni mukaan lasikuvun heijastuksen takia, jonka uskon muuttavan hitusen ”näkyvää polttopistettä” Suomessa, ja ehkä enemmän Australiassa. Eli jos noin on Suomessa, joka sijaitsee paljon kauempana kuvun seinämästä kuin Australia, niin Australian kesäisessä perspektiivissä heitto voisi olla vieläkin suurempi koska aurinko on silloin lähimmillään sitä. Myönnän kumminkin että tässä vaiheessa tämä onkin vain teoria, jonka voi lisätutkimuksilla joko kumota tai vahvistaa oikeaksi. Se voi kuitenkin olla vaikeata.

      Toiseksi, ne ihmiset jotka ovat käyttäneet kompassia ja sillä päätelleet että aurinko nousee väärästä ilmansuunnasta, eivät ole huomioneet erantoa niissä videoissa mitkä olen itse aiheesta katsonut. Australian Sydneyssä magneettinen deklinaatio on +5 astetta ja 10 minuuttia. Tarkoittaa sitä, että kun kompassin käyttäjä luulee tietävänsä missä pohjoinen on, hänen pitäisi vähentää lukemasta reilu viisi astetta jotta saisi tietää maantieteellisen pohjoisen suunnan. Koska tässä tapauksessa puhutaan Australian kesästä jossa aurinko näyttää tulevan kaakosta, kaakon lukemasta vähennetään myöskin reilu viisi astetta, jolloin lukema menisi kaakosta enemmän itään päin. Lähellä Australian länsirannikkoa sijaitsee Cowaramup, kutakuinkin samalla eteläisellä leveydellä kuin Sydney. Siellä eranto on -2 astetta ja 55 minuuttia. Eli siellä kompassin lukemaan pitäisi lisätä noin 3 astetta, toisin kuin itärannikolla jossa pitäisi vähentää noin 5 astetta. Nämä luvut eivät yksinään selitä ilmiötä, koska luvut ovat kuitenkin aika pienet, mutta ne on tärkeä asia huomioda, koska ilman niitä ilmansuunnat eivät ole oikeat vaan vääristyvät entisestään.

      Kolmantena asiana voisi mainita että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Jotkut ovat nähneet ja filmannet kaksi aurinkoa taivaalla yhtä aikaa. Jotkut spekuloivat että kyse olisi jostain planeetta X:stä, vaikka todellisuudessa kyse on vain auringon heijastuksesta seinämän kautta, aivan samalla tavalla kuin silloin tietyissä olosuhteissa ja harvoissa tapauksissa nähdään haloilmiön auringon tai kuun ympärillä. Minulla on valokuvia molemmista ilmiöistä.

      Neljäskin asia oli hetken mielessä, mutta unohdin sen. Joten se ei kait sitten ollutkaan niin tärkeä.

      • Olen aikaisemmin kirjoittanut kommenteissani valon polttopisteestä, halosta, heijastuksista, yläpuolellamme olevasta lasikuvusta ja tupla-auringosta. Tänään löysin siihen liittyvän videon Youtubesta. Kannattaa katsoa. Paras kohta tulee videon lopussa jossa näytetään useita polttopisteitä ja niiden välistä voi havaita ympyrän 360 astetta mikäli asian oivaltaa.

        https://www.youtube.com/watch?v=KeLv5uAzH7c

        • Tässä on toinen video liittyen yläpuolellamme olevaan taivaankanteen tai lasikupuun. Tosin siinä on lasi paksu, ja se yltää litteän Maan pinnalle asti (joten siltä osin kupu olisi saanut olla toisenlainen, mutta toisaalta, taittaa se ilmakehäkin valoa). Videossa kuitenkin demonstroidaan miten valon taittuminen lasin kautta vaikuttaa myös siihen miten Etelämantereella valoisa aika voi olla pidempi kuin 12 tuntia vaikka se kulkee kartassa ulokoreunaa pitkin. En ota kantaa kokeen oikeellisuuteen, mutta se antaa viitteitä siitä että valon taipuminen lasin kautta mahdollistaa ainakin teoreettisesti sellaisia valoisuuden pituuksia joita ei muuten pitäisi olla mahdollisia litteän Maan mallissa. Ja siksi kirjoitinkin eilen, että jos lasikupua ei ole litteän Maan yläpuolella, Maa ei voi olla litteä koska silloin valousuuden kestot eivät täsmäisi.

          https://youtu.be/UmgcJuMSTxQ?t=49

  15. Kysymys tuohon ”aurinko näyttää olevan eri suunnassa kuin mitä varjo antaisi ymmärtää”: Eikö sekä silmiisi, että varjon langettavaan keppiin osuva valo ole sitä samaa auringon valoa ja tule silloin samasta suunnasta? Tällöin myös varjo osuu samaan suuntaan. Mitä tarkoitat polttopisteellä?

    Mikä olisi ollut oikea termi ”eteläiselle pallonpuoliskolle”? Eteläinen kehä? Päiväntasaajan takainen alue?

    Käytin olettamaasi 6000 km korkeutta auringolle ja tietoa, että kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan aurinko paistaa kohtisuoraan päiväntasaajalle. Käytin myös antamaasi tietoa, että 1 leveyspiirin aste vastaa n. 111,2 kilometriä. Piirsin kuvan miltä auringon liikkeen kuuluisi näyttää Capetownista pohjoiseen katsottuna syyspäiväntasauksen aikaan ja totesin, että alle 90 asteen näkökentälläkin pystyy näkemään auringon koko ajan. Jopa keskiyöllä se on edelleen n. 14 astetta horisontin yläpuolella. Eli tämän voisi helposti vahvistaa matkustamalla Capetowniin katselemaan taivaalle. Tai oikeastaan minne vain kauriin kääntöpiirin eteläpuolelle.
    http://flowcrafts.fi/pic/helsinki-capetown.png
    http://flowcrafts.fi/pic/capetown-perspektiivi.png

    Seuraavaksi ajattelin pähkäillä millainen kuvun pitäisi olla, jotta aurinko oikeasti näyttäisi laskevan horisontin alle kuten auringonlaskussa ja kuinka se voi olla kokonaan näkymättömissä yöt. Oletko sitä mieltä, että valon taittuminen toimii samalla tavalla kuin veden pinnassa johtuen aina kahden aineen välisestä tiheyden erosta, kuten itse opin koulussa?

    • Kysymys tuohon ”aurinko näyttää olevan eri suunnassa kuin mitä varjo antaisi ymmärtää”: Eikö sekä silmiisi, että varjon langettavaan keppiin osuva valo ole sitä samaa auringon valoa ja tule silloin samasta suunnasta?

      Uskon että mielipiteilläni ei sinällään ole merkitystä sinun työllesi, taikka sinun omien päätelmiesi tekemistä varten, mikäli olet kaikesta huolimatta päättänyt uskoa että aurinko on noin 150 miljoonan kilometrin päässä (mikäli nyt siihen uskot – en tiedä). Mutta joka tapauksessa vastaan nyt esittämäsi kysymyksiin.

      Keppiin osuva valo on tietenkin sitä samaa valoa joka osuu silmiin, eli elektromagneettista säteilyä. Lähde on se sama, eli aurinko. Mutta osa siitä valosta tulee eri suunnasta, jos se tulee esimerkiksi heijastuksena. Suomalaisten omat näköaistimukset sanovat, että nyt aurinko on tietyssä suunnassa, vaikka se ehkä onkin hiukan sivummalla, tai jopa eri korkeudella. Näin käy jos ei käytä aurinkolaseja taikka harmaasuotimia filmatessa (silloin kun aurinko on kaukana meridiaanista) koska lasikuvun heijastus tai sen läpi tulevan valon taittuminen antaa eri näkymän. Eli paljain silmin kepin aiheuttama suora varjo maassa näyttää näennäisesti hiukan eri suunnan aurinkoon, verrattuna siihen missä se näyttää olevan kun kiinnittää siihen katseen aurinkolasien tai muiden suotimien läpi.

      Nykytieteessä ei tietenkään puhuta lainkaan mistään kuvun heijastuksista vaan ainoastaan ilmakehän vaikutuksesta, koska Jumala ja hänen luoma taivaanvahvuus ei nykytieteeseen mahdu. Auta armelias jos tiedemies tai astrofyysikko alkaa julkisesti puhua jostain lasikuvusta pään yläpuolella, niin hän on pian menettänyt työnsä. Mutta uskovaisena miehenä haluan tietenkin ottaa huomioon myös lasikuvusta tulevan valon heijastuksen ja miten se taittaa valon, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään. En siis itse ole alan ammattilainen, vaan ainoastaan harrastelija ja näiden asioiden vakavamielinen pohdiskelija.

      Vielä sen verran haluaisin sanoa, että jos katsot vain yhtä pystykepin varjoa maassa, se osoittaa suorana viivana missä päin on auringon todellinen vaakatason suunta (mutta ei pystysuuntaa), sillä edellytyksellä että keppi on täydellisesti pystysuorassa asennossa, vaikka et käyttäisi suodinta. Silloin varjo kertoo sen paremmin kuin ”paljain silmin” katsottuna. Siihen päätelmään olen tullut koska filtteri oikaisee näennäisen epäkohdan, siten että valon lähde ja lankeava varjo eivät enää ole ristiriidassa toisiinsa. Kännykkäkamerani oikaisee sen virheen myös aika hyvin.

      Mitä tarkoitat polttopisteellä?

      Lähinnä halusin viitata siihen, miten yläpuolellamme olevan lasikuvun alapuolinen kovera pinta muuttaa alaspäin tulevan valon suuntaa, kasaa valonsäteiden kimpun eri paikkaan (jos ei käytä aurinkofiltteriä), ja siten se myös luo eri sijainnin auringon keskipisteeseen. Toisin sanoen se luo eräänlaisen näennäisen valepolttopisteen optisella akselilla. Siksi kompassia käytettäessä (tieteellisissä tutkimustöissä) ei pitäisi ottaa huomioon ainoastaan magneettisen deklinaation, vaan myös sen että käyttää vaikkapa aurinkolaseja kun ottaa silmillään suunnan aurinkoon, taikka suotimia kun siitä otetaan valokuvia.

      Mikä olisi ollut oikea termi ”eteläiselle pallonpuoliskolle”?

      Sopisiko sinulle ”maanpiirin eteläinen puolisko”?

      Käytin olettamaasi 6000 km korkeutta auringolle…

      Pahoittelut, mutta se voi olla virhe, koska se on vain minun umpimähkäinen arvio mikä perustui sellaisen epävarmaan olettamukseen että aurinko on aina samalla korkeudella, ja se perustui myös hataralle muistolle pohjantähden kolmiomittauksen tuloksesta jonka tein joitakin kuukausia sitten. Muistin että se olisi ollut vähän alle 6000 km, mutta se olikin noin 6636 km (huomasin vasta tänään). Asia on selvitetty ja varmistettu sekä kolmiomittauksella että leveysasteilla. Ne antavat saman tuloksen. Eli ei missään tapauksessa 330 valovuoden päässä. Sen pystyy todistamaan jopa pallolla kun laskee näkyvän kulman Maan päältä eikä vääntäen sitä kulmaa pallon keskikohdasta. Pinnassa me eletään ja täältä me sitä näkymää katsellaan, siksi se etäisyys on täysin verrannollinen pohjoiseen leveysasteeseen joka kerrotaan luvulla 111,32 (jos ei huomioida olematonta litistyneisyyttä). Sen verrannollisuuden jopa nykytiede tunnustaa, ainakin joissakin sivustoissa. Ja kuitenkin, samalla hengenvedolla väitetään että se onkin noin 330 valovuoden päässä vaikka se on mahdottomuus, sillä leveyspiirillä jos sinulla on koordinaatistossa 60 astetta, ja pallolla vastakkaisten puolien välinen ero on 60 astetta (kun molemmat ovat 30 astetta maantieteellisestä pohjoisesta), niin ne kaksi taivaaseen kohoavaa kulmaa törmäävät toisiinsa jo muutaman tuhannen kilometrin päässä, eikä vasta valovuosien päässä. Eihän se pitäsi olla edes mahdollista heliosentrisessä mallissa.Yritähän löytää jotain varmaa tietoa siitä miten he ovat laskeneet etäisyyden Polarikselle jossa sitten näytetään kaikki numerot. Sitä on vaikea löytää. Itse en löytänyt mistään. Ehkä joku muu onnistuu paremmin.

      Mitä jos se aurinko liikkuu kirjaimellisesti kaksikerroksisen kuvun sisällä eikä kuvun alapuolella? Jos näin on, se tarkoittaisi että se myötäilee matkansa aikana kahden koveran pinnan välitilassa kun se liikkuu Kravun- ja Kauriin kääntöpisteiden välissä, ja silloin korkeuskin on tietenkin erilainen eri vuodenaikoina. Siis en tiedä onko näin, mutta jotkut uskovat siihen, sen perusteella että Raamattu kirjaimellisesti sanoo, että se on taivaanvahvuudessa (eikä sen alapuolella).

      On pieni mahdollisuus että siinä välitilassa olisi jopa vettä. Näyttäähän esimerkisi Kuu siltä, että se ui vedessä, ja sellaisen havainnon voi nähdä usein mikäli harrastaa sen tarkkailua tai kuvaamista pimeässä, ja tietenkin silloin isoilla suurennuksilla (itse olen käyttänyt 83-kertaista optista). Edelliseen viitaten, Raamattu sanoo, että Jumala luomansa taivaanvahvuudella erotti sen alapuolella ja yläpuolella olevat vedet toisistaan. Se miten tämän pitäisi tulkita, se onkin sitten uusi debatin aihe. Mutta varma on, että luomiskertomuksessa käytetty heprealainen alkusana ”rakia” viittaa etymologiassa(kin) kiinteään lasikupuun, eikä mihinkään ilmakehään.

      Kaiken kukkuraksi: Mitä jos aurinko ei ole lainkaan rakenteeltaan sellainen, kuin mitä meille on kerrottu? Miten se vaikuttaisi auringon oletettuun korkeuteen? Professori Eric Dollard on kertonut, että se aurinko on muuntaja ja muuntaa toisesta dimensiosta ja ottaa sieltä energiaa (mitä ikinä sitten tarkoittanee) ja että se on ontto eikä polta mitään. Vieläpä hän sanoo, että auringonpilkut ovat reikiä joiden sisälle voi nähdä, ja että siellä ei ole mitään sisäpuolella, ja että se on uskontoa kun uskotaan että sen sisällä tapahtuu fuusioreaktiota. Hän oli tutkinut aurinkoa yötä päivää peräti neljä vuotta, ja sanoo ettei kukaan tiedä mitä se on. Joten en siis minäkään uskalla sanoa mitä se on (paitsi jonkunlainen valo taivaalla).

      Miksi minun pitäisi tietää, kun ei minua viisaammatkaan tiedä? Ja me sitten täällä ”viisaana miehinä” tutkitaan kuinka korkealla aurinko liikkuu, kaiken maailman kaavoilla ja piiroksilla? En sitä sano, etteikö tekemäsi piirrokset ja laskelmat olisi mielenkiintoisia. Ovat ne, ja ehkä jopa hyödyllisiä, ainakin jossain määrin, sen jälkeen kun muutetaan se luku 6000 lukuun 6636, sillä jos sittenkin saataisiin selville auringon kulloinkin olevan korkeuden litteän Maan yläpuolella, niin silloin me ehkä voitaisiin myös laskea kuinka paljon se saisi perspektiivissä enimmillään pienentyä. Sillä varma on, että jos ei oteta huomioon refraktiota, niin sen näennäinen koko perspektiivissä pitäisi olla puolet pienempi edellisestä koosta aina silloin kun etäisyys kasvaa puolella. Tämä on olennaisen tärkeä tieto tukimustyössäsi, sillä osaat tehdä laskelmia paremmin kuin minä. Aurinko ei voi, eikä saa mennä niin pieneksi, että se pienenee lopulta vain pieneksi pisteeksi, joka sekin lopulta häviää. Se on matemaattinen mahdottomuus. Ainakin sen verran tajuan minäkin matikasta. Jos menee pienen pieneksi pilkuksi ja vasta sitten häviää niin videokamerat ovat silloin tehneet automaattisesti valoituskorjauksia. Valotus pitää olla lukittuna (AE-L) kuvauksen aikana, jotta aikajanavideot kertoisi näennäisen koon muutokset luotettavimmin. Valokuvien ottamisessa tilanne on helpompi ja luotettavampi kuin videoissa, mikäli käyttää riittävän vahvaa harmaasuodinta taikka vaihtoehtoisestu useita heikompia päällekkäin.

      Silläkin on oma merkityksensä, liikkuuko se aurinko suoraan päämme yläpuolella, tai kiertäen meitä kaukaa kiertoliikkeessään. Suomi on sen verran kauempana kuin auringon lähin reitti meistä, joten me ei voida nähdä niin suurta pienenemistä, paitsi niissä sijainneissa jossa se voi kulkea tarkkailijoiden zeniitin kautta. Helsingistä katsottuna koon näennäistä pienenemistä on jonkunlaista, jopa useita prosentteja (noin 10%) pystyhalkaisijan koosta, ja vain harvemmin vaakahalkaisijan koon muutosta. Miksi? Koska refraktio matalassa kulmassa suurentaa vaakatason halkaisijaa samassa mitassa kuin se näennäisyydessä pitäisi pienentyä. Olennaisen tärkeätä tuon tiedon ohessa on myös se, että refraktio ei koskaan pienennä pystytason halkaisijaa. Refraktio suurentaa auringonlaskun aikana molempiin suuntin, mutta pääasiallisesti vain vaakasuuntaan. Ja koska se suurentaa aurinkoa pääasiallisesti vain vaakatasossa, laskun aikana, niin me nähdään sen likimain aina ovaalin muotoisena ja vaalenapunaisena taikka punaisena. Sen sijaan keskipäivällä aurinko on aina valkoinen tai valkoharmaa.

      Oletko sitä mieltä, että valon taittuminen toimii samalla tavalla kuin veden pinnassa johtuen aina kahden aineen välisestä tiheyden erosta, kuten itse opin koulussa?

      Hyvä kysymys jota en ole hirveästi pohtinut, mutta niin voisi olettaa. Aikaisemmin mainitsemani heprean ”rakia” on varmasti kiinteänä aineena tiheydeltään eri luokkaa kuin ilmakehä. Joten siltä osin, kyllä.

      Seuraavaksi ajattelin pähkäillä millainen kuvun pitäisi olla

      Miten luulet saavasi selville millainen se kupu pitäisi olla? Eikö se ole erittäin haastavaa? Eikö päätelmä jää lopuksi vain teoriaksi, kun et tiedä onko se aurinko kahden lasin välissä vaiko vain yhden lasin alapuolella? Ja kun ei ole edes mitään varmaa tietoa siitä, mikä on sen kuvun muoto tai jyrkkyys. Jos kupu on kaksikerroksinen ja auringon molemmilla puolella on lasi, ja et tiedä miten jyrkästi se kuvun kovera kaareva pinta kaartuu, niin sinulle ei ole mitään mahdollisuuksia todistaa laskelmillasi, piiroksilla tai kaavioillasi oletuksiasi oikeaksi. Mutta toki, ainahan voi spekuloida asioita teoreettisella tasolla. Siksi nuo jo tekemäni omat laskelmat ovat myös pelkkää teoriaa. Koska en itsekään ole varma asiasta, en ole koskaan halunnut antaa mitään varmaa tietoa auringon korkeudesta vaan lähinnä spekuloinut asialla. Siksi kirjoitinkin että ”tällä hetkellä uskon”, koska en tiedä mitä tulevaisuudessa uskon. Voi olla että tulevaisuudessa uskallan olla rohkeampi asian suhteen.

      Yksi asia on mielestäni varma koskien tuota lasikupua, taivaankantta, taivaanvahvuutta, tai mitä nimitystä nyt ikinä haluaa käyttää. Se on se, että jos sitä ei ole litteän Maan yläpuolella, ja jos me emme elä suljetussa terraariossa, niin ei se litteän Maan malli voi toimia valoisuuden puolesta. Mutta kuvun kanssa se valoisuus voi toimia, niin että Etelämantereella olisi jopa noin 16-18 tuntia päivänvaloa sen kesässä, mutta ei koskaan 24 tuntia vuorokaudessa. En kuitenkan koe että minulla on asiasta mitään todistamisen taakkaa. Jos se kansi on yläpuolellamme, ja elämme suljetussa terraariossa, niin Maa ei voi olla pallon muotoinen.

      Nyt pidän luovan tauon. Pahoittelut että tämä teksti paisui kuin pullataikina.

  16. Kirjoitin kommentin, johon linkitin tekemäni kuvat, mutta se vain katosi jonnekin… Jäiköhän odottamaan hyväksyntääsi sivun ylläpitäjänä?

    Onko mitään muuta keinoa liittää kuvia näihin kommentteihin?

    • Ei hätää. Automaattinen suodatinohjelma oli laittanut viestisi roskakoriin. Se on tehnyt sen muutaman kerran aikaisemminkin muille postaajille, enkä edes tiedä miten voin muuttaa asetuksia jotta se ei olisi liian yliherkkä. Ehkä linkit vaikutti siihen. Minun omasta sensuurista ei siis ollut kyse. Siirsin viestisi tänne manuaalisesti näkyviin. Vastaan siihen postaukseesi myöhemmin, kun nyt en ehdi. Kuvat vaikuttaa nopeasti katosuttuna ihan hyviltä.

      Mikäli haluat, voit jatkossa vaihtoehtoisesti postata foorumissa, ja avata tälle aiheelle uuden viestiketjun jotta muutkin löytäisivät sen paremmin.

  17. Voisin tosiaan noita laskelmia ja kuvia laittaa jatkossa forumin puolelle. Tänne haluan vastata vielä pariin kohtaan.

    Tieteessä sanalla ”teoria” viitataan sellaiseen kuvaukseen jonkin asian laidasta, joka on hyvin perusteellisesti muidenkin tahojen testaama ja sen myötä yleisesti hyväksytty. Ennen tätä ei pitäisi puhua teoriasta vaan hypoteesista. Esim. se että lasikupu on kaksi kerroksinen on pelkkä hypoteesi, jolla pyritään selittämään auringon sijainnin vääristyminen. Tämä on yleinen virhe, mutta on tärkeää käyttää oikeita termejä. Hypoteesien kanssa saa aina olla vapaampi, ne voisi rinnastaa olettamukseen, ajatusleikkiin tai arvaukseen.

    Toiseksi, en tietenkään ole _päättänyt_ mihin _uskon_ vaan tieteellisessä hengessä testailen tätä litteä maa hypoteesia koittaen löytää sille sekä vahvistusta, että puutteita. Mielestäni sinunkaan ei pitäisi _päättää_ _uskoa_ mihinkään teoriaan tai hypoteesiin ellei uskontosi sitä vaadi. Siinä vaiheessa kuitenkin usein lakkaa oikea tieteen tekeminen eikä asioita pohdita riittävän objektiivisesti.

    Pidän itse matematiikan, geometrian, fysiikan lisäksi salaliittoteorioista ja olen alkanut hiljalleen vakuuttua myös, että ihmisten sivilisaatioiden historia on pidempi kuin yleisesti luullaan, että on ns. kadonnutta historiaa ja kadonneita sivilisaatioita.

    En ole myöskään itse käynyt avaruudessa tai muuten korkeimman omakätisesti todistanut maapallon pyöreyttä tarpeeksi kauakaa katsoen. Minulla on ainoastaan jonkin verran omakätistä kokemusta siitä mistä suunnasta aurinko milloinkin on paistanut, mutta en tietenkään voi varmalla tarkkuudella tietää kuinka kaukana Suomesta olin mm. silloin kun olin Indonesiassa. Tässä onkin nyt sitten hankalaa miettiä, että mihin lukemiin ja tilastoihin mm. pitäisi luottaa, kun lähden asioita laskemaan.

    Yleisesti internetistä löytyvät tiedot auringon liikkeistä ja auringon kulmista ympäri maapallon ovat hyvin sopusoinnussa. Niistä ei pientä refraktiota suurempia virheitä ole löytynyt itsellä vielä.

    Siltä osin onkin helpompi kokeilla litteän maan hypoteeseja, piirrellä niistä kuvia, laskea miltä asioiden pitäisi näyttää ja jos näin ei ole, on hypoteesissa jotain pielessä. Hypoteesiin voidaan sitten liittää kupu ja kokeilla muutella sen korkeutta ja paksuutta, toimisiko hypoteesi sitten paremmin, kun auringon valo vaihtaakin suuntaa kuvun pinnan läpi kulkiessa. Matemaattisesti voidaan usein todistaa onko jokin lainkaan mahdollista, mutta helppoa se ei ole ja on omankin matemaattisen osaamisen rajoilla.

    • Tieteessä sanalla ”teoria” viitataan sellaiseen kuvaukseen jonkin asian laidasta, joka on hyvin perusteellisesti muidenkin tahojen testaama ja sen myötä yleisesti hyväksytty. Ennen tätä ei pitäisi puhua teoriasta vaan hypoteesista.

      Eli sinun mielestä hypoteesia voi rinnastaa olettamukseen, mutta tieteellistä teoriaa ei voi rinnastaa lainkaan mihinkään olettamukseen, koska Wikipedian mukaan tieteellinen teoria on hyvin perusteltu ja testattu?

      Synonyymisanakirja käyttää sanoja ”teoria” ja ”hypoteesi” pitkälti synonyymeina. Sekä suomenkielinen että englanninkielinen. Eli jos ne molemmat ovat olettamuksia, niin millä lailla tieteellinen olettamus olisi varmempi olettamus kuin hypoteesi, jos kerran molemmat ovat joka tapauksessa olettamuksia ja spekulaatioita? Voit toki käyttää sanoja ”litteän Maan hypoteesi”, kuten teitkin, vaikka se minulle on oman tutkimustyöni kannalta enemmän teoria kuin hypoteesi (kaarevuustestien avulla), MIKÄLI käyttäisin samanlaista tulkintoa noista sanoista kuin sinäkin.
      Esimerkiksi thesaurus.com kertoo, että ”theory” on synonyymi sanalle ”assumption”, ja ”assumption” on suomeksi ”olettamus”. Sille on annettu myös synonyymiksi sana ”speculation”, eli ”spekulaatio”. Käytännössä se tarkoittaa että molemmat sanat, sekä ”teoria” että ”hypoteesi” ovat noiden määritelmien mukaan sekä olettamuksia että spekulaatioita.

      Tieteessä sanalla ”teoria” viitataan sellaiseen kuvaukseen jonkin asian laidasta, joka on hyvin perusteellisesti muidenkin tahojen testaama ja sen myötä yleisesti hyväksytty.

      Sinäkö et sitten osaa erottaa ”teorioita” ja ”faktoja” toisistaan, kun uskot että teoria on muuttunut faktaksi koska etuliitteksi on laitettu sana ”tieteellinen”? Vaikka pistäisi minkä tahansa etuliitesanan ”teoria”-sanan edelle, niin teoria on silti aina vain teoria. Eli olettamukseen ja spekulaatioon liittyvä asia. Typerää on edes ajatella, että jonkin sanan merkitys muuttuu täysin vastakkaiseksi kuin mitä sen todellinen merkitys on, vain koska etuliitteenä käytetään sanaa ”tieteellinen”. Sellaiseen vaaditaan jo melkein tiedeuskontoa.

      Nykytähtitieteessä on paljon olettamuksia auringosta, kuusta ja tähdistä. Ne saadaan näyttämään luotettavammalta kun vaatetat sen lisäliitteellä ”tieteellinen”. Etuliitesana on laitetu sinne, niille jotka nielevät syötin, niille jotka eivät edes usko että pseudotiedettä on olemassa. Aivan kuin etuliitteenä oleva sana ”tieteellinen” olisi jonkinlainen taikasana joka tekee teorian faktaksi. Muuttuuko myös pseudotieteellinen teoria tieteelliseksi teoriaksi, kun se vaatetaan sanalla ”tieteellinen”, vai näyttääkö se vain siltä?

      Unohdat tyystin että teoria on silti aina teoria, kunnes se on muuttunut faktaksi. Jos teoria on muuttunut faktaksi, niin kyse ei ole enää mistään teoriasta, ja silloin ei pitäisi enää siinä yhteydessä käyttää ”teoria”-sanaa.

      Syy miksi tieteessä yhä käytetään sanontaa ”tieteellinen teoria”, se johtuu siitä, että kokeita ja olettamuksia tehdessään, tiedemiehet eivät olleet täysin varmoja siitä, onko kyse sataprosenttisesta faktasta. Ja jälkikäteen kun virheet on havaittu, kenties vuosien päästä, on sitten hyvä puolustella itseään, sanomalla että ”emme koskaan edes väittäneet että kyse olisi ollut jostakin faktasta”. Jos he alun alkaen olisivat olleet sataprosenttisen varmoja että heidän teoriansa olisi faktaa, he eivät olisi koskaan käyttäneet sanoja ”tieteellinen teoria”, vaan olisivat suoraan sanonneet, että kyse on ”tieteellisestä faktasta”.

      Albert Einsteinen teorioita pidettiin faktana pitkän aikaa, vaikka yhä käyttivät sanaa teoriaa. Ja sitten kumminkin vuosikymmeniä myöhemmin, tiedelehdet alkoivat kirjoittamaan ”Einstein ei ehkä sittenkään ollut oikeassa”. Sen voisi siis tulkita niin halutessaan, että ”tieteellinen teoria ei ehkä sittenkään ollut totuudellinen”. Mutta siinähän se ristiriita korostuisi entisestään. Niin kuka se silloin loppujen lopuksi esitti asiat faktana, vaikka molemmat yhä käyttää sanontaa ”tieteellinen teoria”?

      Mielestäni se on ristiriitainen asia, että tieteellistä teoriaa pidetään luotettavana faktatietona, joka olisi oikeaksi todistettu tieteellisin menetelmin, vaikka todellisuudessa saattaisi olla kyse näennäistieteestä (eli pseudotieteestä). Sekin kertoo meille aika paljon, että usein käy niin, että mitä aikaisemmin pidettiin faktatietona, se ei nykypäivän valossa ollutkaan faktaa, koska lukuja, tilavuuksia ja etäisyyksiä on lähdetty muuttamaan jälkeenpäin toisenlaiseksi, kuin mitä ne olivat aikaisemmin tieteellisissä teorioissa. Niin eikö sekin asia ole aika paljastava?

      Sana ”teoria” menettää merkityksensä siinä vaiheessa kun halutaan antaa ymmärtää, että kyse on faktatiedosta. Olettamus on kaikesta huolimatta vain olettamus, eikä suinkaan faktatietoa. Teoria on teoriaa, ja fakta on faktaa. Onko tämä joillekin vaikeata ymmärtää?

      On siis aika paljastavaa, että käytetään sanoja ”tieteellinen teoria”, ja vain äärimmäisen harvoin sanontaa ”tieteellinen fakta”. Lähinnä amatöörit sortuvat siihen. Helppoheikit ottavat mielellään tiedemiesten sanat ”tieteellinen teoria” ja muuttavat muotoon ”tieteellinen fakta”, etenkin jos tiede on heille uskontoa.

      Kun olen lukenut tieteellisiä julkaisuja viime vuosina, jopa eri vuosisadoilta julkaistua tietoa (netin arkistoista), niin lähes kaikki ”tieteellisten teorioiden” numerot ovat muuttuneet, enemmän taikka vähemmän. Esimerkkinä vaikkapa auringon etäisyys, valon nopeus, maapallon tilavuus, etäisyys Pohjantähdelle (melko hiljattain), ynnä muuta ynnä muuta. Lähes jokainen kerta kun uusi tieto on tullut, niin ollaan käytetty sanoja ”tieteellinen teoria”. Ja siihen on tietenkin syynsä. Koska teoria on vain teoria. Teoria on olettamus ja spekulaatio, eikä suinkaan faktaa. Jos olisi kyse tiedemiesten eisttämästä faktasta (jossa he eivät epäröisi lainkaan tutkimustuloksiaan), niin silloin he voisivat käyttää sanontaa ”tieteellinen fakta” jolloin he voisivat iloisesti paukutella henkseleitään. Miksi he eivät siis niin tee? Siksi koska jos he niin sanovat, ja muuttaman vuoden päästä kun havaitaan että tiedot eivät pitäneet paikkansa, niin he joutuisivat historian valossa pahaan valoon. Siksi on tiedemiestenkin aina parempi olla varovaisia lausunnoissaan.

      Siltä osin onkin helpompi kokeilla litteän maan hypoteeseja, piirrellä niistä kuvia, laskea miltä asioiden pitäisi näyttää ja jos näin ei ole, on hypoteesissa jotain pielessä.

      Niin, teoria voi olla virheellinen, riippumatta siitä käytätkö siitä sanontaa ”hypoteesi” tai ”teoria”. Jos laskelmissa on käytetty vääriä numeroita tai käytetty vääränlaista kaavaa (jotta se sopisi omaan oletettuun malliin), niin sanonta ”tieteellinen teoria” ei tee asiasta sen totuudellisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on.

      Tähän yhteyteen sopisi hyvin Nikola Teslan fraasi:

      ”Today’s scientists have substituted mathematics for experiments, and they wander off through equation after equation, and eventually build a structure which has no relation to reality.”

      Hypoteesiin voidaan sitten liittää kupu ja kokeilla muutella sen korkeutta ja paksuutta, toimisiko hypoteesi sitten paremmin, kun auringon valo vaihtaakin suuntaa kuvun pinnan läpi kulkiessa.

      Se olisi ilahduttava asia, jos joku (tai jotkut) haluaisi nähdä vaivaa asian eteen. Ei taida kovin helposti onnistua, sillä tietoa siitä mitä se oikeasti on (esim. varjon avulla) pitäisi olla useasta maasta, eikä vain Suomesta. Ja vertailut pitäisi olla samasta tilannehetkestä. Niitä tietoja sinulla ei ole edes Timeanddate-sivustosta, vaikka antavat ymmärtää että heillä on sitä oikeata tietoa. Siis on tietoa, mutta ne eivät aina täsmää. Eli kyse ei siis voi olla tieteellisestä faktasta, vaan kyse on tieteellisistä teorioista, ja jopa pseudotieteestä joka on sovitettu toimimaan mahdollisimman hyvin olemassa olevaan heliosentriseen malliin. Havaitsin epäkohdan viimeeksi tänään, kun menin katselemaan suuntaa aurinkoon ja otin huomioon erannon. Heittoa tuli noin 16 astetta. Se on aika paljon.

      Menin ulos katsomaan auringon tilannetta Helsingissä myös 10.10.2018 klo 13:47. TimeAndDate kertoi että auringon korkeus oli silloin Helsingin paikkallista aikaa 22,7 astetta, ja maantieteellinen suunta 190 astetta. Kännykkäni klinometri ja kompassi kertoi samanaikaisesti että korkeus oli 25 astetta ja suunta 185 astetta. Kun huomioin deklinaation (7,8 astetta, osoitteesta magnetic-declination.com) niin maantieteelliseksi suunnaksi tuli 177,2 astetta. National Oceanic and Atmospheric Administrationin sivulta otettu deklinaatio olisi antanut vieäläkin suuremman eron, koska siellä deklinaation Helsingistä kerrottiin olevan 9,3 astetta. Eli onhan tuossa selkeä ero: 190 astetta ja 177,2 astetta. Voiko näihin tietohini luottaa? Ihan sama. Luota tai ole luottamatta. Tiedänkö varmasti että korjausluku on se oikea? Enpä tietenkään, sillä luvun ovat muut minulle antaneet, netin välityksellä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*