Ei ole helppo todistaa, että auringon halkaisija on huomattavasti pienempi kuin 1,392 miljoonaa kilometriä. Se on kuitenkin mahdollista. Mutta yksi syy tuohon todistamisen vaikeuteen on se, että se mikä minulle on todiste, ei välttämättä ole mikään todiste jollekin toiselle. Todistamisen vaikeus liittyy myös siihen tosiseikkaan, että on helpompaa huijata ihmisiä, kuin vakuuttaa heitä siitä että heitä on huijattu.
Koska me eletään vielä toistaiseksi ”vapaassa” maassa, ja ilmaisuvapaus on lain mukaan sallittua, niin rohkenen jatkaa olettamuksieni julkaisemista.
Hypoteesini mukaan auringon halkaisija ei voi millään olla niin suuri kuin 1392000 km, mikäli oletetun ”maapallon” halkaisija on siihen verrattuna vain 12756 km (päiväntasajasta mitattuna). Tosielämässä noiden halkaisijoiden ero ei voi millään olla liki 11000 %.
Yksi tapa millä voi todistaa (itselleen) tuon oletetun auringon koon vääräksi, on se, että tarkastelee auringonsäteiden tulokulmaa valokuvista, taikka livenä hyvät aurinkolasit silmillä. Toinen tapa voisi olla se, että tarkkailee myös millä tavalla (taikka kuinka laajalti) aurinko valaisee taivanrannan merihorisontissa, vähän ennen kuin se on ”laskeutunut” kokonaan piiloon. Käytännössä koko taivaanranta pitäisi olla laajuudeltaan yhtä valaistunut, yli 180 astetta, juuri ennen kuin auringon ”alareuna” näennäisesti hipaisee horisonttia”. Auringonvalon voimakkuus pitäisi myös olla paljon kirkkaampi kuin mitä se on oikeassa elämässä.
Edellämainittuja havaintoja voi tehdä silmämääräisesti muuallakin kuin meren rannalla, mutta meri on yleensä paras havaintopaikka, sillä näkymän esteettömyys pitkällä matkalla selventää sinulle totuuden paremmin.
Auringonsäteiden todellinen alastulokulmat
Katso seuraavaa kuvaa käsi sydämellä ja ole itsellesi rehellinen. Kysy itseltäsi miksi auringonsäteet eivät tule alas rinnakkain, samansuuntaisesti. Johtuuko se perspektiivistä, tai siitä että Aurinko on huomattavasti lähempänä kuin sanotaan, vai kenties siitä että auringon halkaisija on huomattavasti pienempi kuin sanovat sen olevan? Uskallan väittää että se johtuu kaikista kolmesta syystä!
Kuva 1:
Ehkä sinä nyt kysyt, ”Miksi säteet pitää tulla alas samansuuntaisesti?”.
Vastaan: Siksi koska NASA sanoo auringon olevan niin iso tilavuudeltaan, että sen sisälle mahtuisi noin 1,3 miljoonaa maapalloa. Myös siksi, että valonsäteet eivät taitu avaruudessa toisiinsa nähden ensin yhdeksi pisteeksi ilmakehään asti, jossa ne sitten taas jakaantuvat eri suuntiin, kuten ne tekevät yllä olevassa kuvassa.
Ymmärrätkö kuinka laajalta alueelta valon pitäisi tulla, jos ilmoitetut mitat ja etäisyydet pitävät paikkansa? Tällöin säteet pitäisi tulla tänne ”maapallolle” niin laajalla ”rintamalla”, että se valaisisi yhtä aikaa jopa yli 180 astetta pallosta, vieläpä paljon kirkkaammin kuin nyt. Näin se ei toteudu tosielämässä, ja sinä huomaat sen, silloin kun seuraat millä tavalla aurinko aina valaisee paikallisesti. Toisekseen, tiedämme että auringonvalo ei muuta suuntaa ”avaruudessa”, saatikka sitten ilmakehässämme.
Havainnollistavia kuvia
Kuva 2:
Miten piirtäisit valon säteet tähän kuvaan? Monet kertovat että auringon valo taittuu osuessaan ilmakehään. Mutta taittuuko varmasti? Epäilen kovasti. Ilmakehä koostuu ilmasta! Ilma ei itsessään taivuta valon säteitä, vaan sironnan tekee ilmassa olevat pilvet (niiden jääkiteet ja vesipisarat). Niidenkin välistä valon säteet kulkevat jos pilvipeite ei ole riittävän tiheä ja paksu. Sen sijaan ilmassa olevat happi- ja typpimolekyylit eivät koskaan aiheuta niin paljon sirontaa valoon, että säteet eivät voisi käyttäytyä ja näyttäytyä siltä, miltä ne näyttävät kuvassa 1 (yläpuolella).
Pysäytä tämä video heti kun saat sen auki. Kun video on auki, mieti mitä sinä näet pilvien yläpuolella, noin 24 km:n korkeudella. Näet selkeällä tavalla miten auringon säteet osuvat pilviin ja tekevät sinne paikallisen valokiilan, tai spotin, siitä huolimatta että tiede uskoo auringon halkaisijan olevan liki 11000% suurempi kuin maapallon! Tuo valospotti todistaa, että aurinko on todella paljon pienempi kuin mitä sanotaan, ja niin ikään, huomattavasti lähempänä kuin noin 150 miljoonan kilometrin päässä.
Edellämainittu toteamus selittänee myös omalta osaltaan sen, miksi kuvassa 1 auringon säteet eivät tule alas samansuuntaisesti. Tottakai asian vaikuttaa myös perspektiivin lait. Mutta jos sanomme että säteet eivät tule alas samansuuntaisesti koska ne taittuvat ilmakehässä, se ei tietenkään pidä paikkansa, siitä syystä että jos niin olisi, niin ne ensin taittuisivat sisäänpäin ja kohtaisivat ilmakehässä yhdessä pisteessä, jonka jälkeen ne taas hajaantuisivat. Kuva 3 esittää tämän epäuskottavan teorian (vertaa sitä kuvaan 1):
Kuva 3:
Punainen piste esittää sitä kohtaa jossa valon säteet epäuskottavan teorian mukaan tiivistymisensä jälkeen alkaa taas taittumaan toiseen suuntaan, jotta saadaan aikaiseksi sen ilmiön mikä näkyy kuvassa 1 (mikäli ilmakehä taittaisi auringonvalon). Näin valo ei tietenkään käyttäydy.
Kuva 4:
Jos se on totta, mitä NASA sanoo, että aurinko on tilavuudeltaan noin miljoona kerta isompi kuin maapallo, ja että auringon halkaisija on liki 11000% suurempi kuin maapallon, niin silloin on tietenkin sillä tavoin, että vaikka tämän kuvan mittasuhteet eivät ole oikeat, niin säteet tulevat rinnakkain ainakin ilmakehään alkuun, kuvassa esitetyllä tavalla, siitäkin huolimatta että ne tulisivat perspektiivissä eri tavalla.
Kuva 5:
Mikäli säteet eivät taivu ilmakehään osuessaan, kuva 5 kertoo millaisessa kulmassa ne osuvat maahan. Säteitä on tietenkin enemmän tosielämässä, mutta tällä vain havainnollistetaan tulokulman ja että refraktiota ei synny matkan varrella ennen kuin säteet osuvat johonkin peilaavaan materiaan (kuten veteen tai jääkiteeseen).
Ns. ”auringonlaskut” todistavat omalta osaltaan sen että valo ei taitu tai muuta suuntaa ilman peilaavaa materiaa, vaan jatkaa matkaa suoraan eteenpäin, joko pyöreän pallon ilmakehässä, taikka uskottavammin, pyöreän vadin yläpuolella, kunnes häviää auringon kiertoliikkeen takia perspektiivin pakopisteen toiselle puolelle.
Kuva 6:
Tämä idea ei siis ollut uskottava että aurinko lämmittää meitä miljoonien kilometrien päästä, siitä systä että silmähavainnot auringosta ja sen säteistä pilvien päällä osoittaa meille että se on paljon pienempi ja paljon lähempänä kun meille on opetettu. Siitä syystä edellisessä kuvassa on käytetty jonkin verran punakynää.
Pystytkö itse omilla silmilläsi havainnoimaan että aurinko ei loista pimeässä avaruudessa, vaan valoisassa ilmakehässä? Katso kuva 1. Se auttaa!
Auringonlaskut todistavat ilmoitetun auringon koon vääräksi
Tarkastele alapuolista kuvaa. Katsele sitä ajatusten kanssa. Luota näköaistiin! En usko että sinä olet niin tyhmä kuin miltä minä näytän!
Kuva 7:
Jos aurinko olisi halkaisijaltaan noin 11000% suurempi kuin maa, niin taivaanranta ei näyttäisi lainkaan tuollaiselta. Pikemminkin se olisi yhtä kirkas koko leveydeltään, riippumatta siitä minkä etäisyyden päässä se olisi meistä. Niin ikään, vedessä ei olisi tuollaista kapeata valokeilaa jossa valokeilan ulkopuoliset alueet olisivat noin tummat. Nuo ulkopuoliset alueet pitäisi olla yhtä kirkkaat kuin valokeilakin koska auringosta tulleita fotoneita osuisi veteen koko taivaanrannan leveydeltä!
Jos haluat tietää miksi aurinko tekee valokeilan, ja miksi se ei valaise koko taivaanrannan yhtä kirkkaasti (sekä miten vuodenajat muodostuvat), niin kannattaa katsella seuraavan videon ajan kanssa: ”How the 4 seasons work on the flat Earth model”. Todennäköisesti video ei ole täysin paikkansa pitävä. Mutta se näyttää meille syyn sille miksi aurinko valaisee aina paikallisesti, eikä koskaan koko taivaanrannan, kuten sen pitäisi tehdä heliosentrisessä maailmankatsomuksessa.
Jos menet ”avaruuteen” Google Mapsilla tai -Earthilla ja katsot miten graafikot aina näyttävät maapallon valaistuvan aina korkeintaan 180°, eikä koskaan enemmän, niin sekin jo itsessään todistaa että jokin on vialla, tuossa tietokonegrafiikassa, jos kerran aurinko on noin 1000000-1300000 kertaa isompi kooltaan kuin ”maapallo”.
Koska Raamattu opettaa meille että a* Jumala loi auringon, kuun ja tähdet taivaanvahvuuteen (eikä sen yläpuolelle tai alapuolelle), b* että aurinko ja kuu liikkuu, c* että maa pysyy vakaasti paikoillaan, d* että maalla on omat perustukset, ja e* että hän erotti vedet toisistaan (taivaanvahvuuden yläpuolella olevat vedet niistä vesistä jotka ovat sen alapuolella jotta kuivaa maata tuli näkyviin), niin me joudumme siitä syystä piirtämään mieleemme uuden kuvan maailmasta. Seuraavalla sivustolla on ainakin kolme varteenotettavaa profiilikuvaa maailmankaikkeudesta ja paljon raamatunjakeita niiden tueksi.
Litteä Maa saa tukea sekä Raamatusta että apokryfi Eenokin kirjasta. Uuden Testamentin Juudas, joka oli Jeesuksen Kristuksen palvelija, piti Eenokin kirjaa niin luotettavana, että halusi jopa tehdä viittauksen siihen omassa tekstissään (f*). Tämä Juudas ei tietenkään ollut se Juudas joka kavalsi Jeesuksen, vaan hän oli Jaakobin veli (g*).
Raamattuviitteet:
a*) 1.Moos.1:14-18
b*) Saarn.1:5, Ps.19:5-7, Joos.10:12,13, Jes.38:8
c*) 1.Aik.16:30, Ps.93:1, Jer.10:12
d*) Ps.104:5, Job.38:6
e*) 1.Moos.1:6,9,10
f*) Juuda 1:14,15
g*) Juuda 1:1
Oli valonlähde kuinka kaukana tahansa, valonsäteet osoittavat aina valonlähteeseen. Täten nuo auringonsäteiden suunnat ei todista mitään. Kuinka luonnottomalta se näyttäisikään, jos olisi auringonsäteitä, jotka eivät osoittaisi aurinkoon päin. Sitä kutsutaan perspektiiviksi. Pistäkää vaikka Googlen kuvahakuun ”sunrays underwater”. Tällä logiikalla noissa hakutuloksissa näkyvissä kuvissa aurinko olisi n. metrin korkeudella veden pinnasta.
Kiitos tosi mielenkiintoisesta kommentista.
Mielestäni tuossa lausunnossasi on jonkinasteinen ristiriita. Voi toki myös olla niin, että vain ymmärsin sinut väärin. Miten on mahdollista, että ”auringonsäteiden suunnat ei todista mitään”, vaikka samanaikaisesti uskot että ”auringon valonsäteet osoittavat valonlähteeseen”? Eikö silloin jälkimmäinen väittämäsi kerro meille, että auringon säteet sittenkin todistavat sinulle jotakin, jos kerran valonsäteet osoittavat valonlähteen suuntaan?
Asiat ei välttämättä aina ole täydellisen tarkasti sillä tavoin. Auringon keskikohta ei ole aina omasta perspektiivistämme katsottuna siinä ilmansuunnassa missä me havaitaan sen olevan. Erilaiset linssit antavat eri tulokset. Ilmakehä voi toimia kuin suurentava linssi. Vedenpinta-esimerkkisi toimii myös omalla tavalla. Niin myös se lasikupu yläpuolellamme josta Raamattu kertoo meille.
Heittoa voi olla useita asteita. Mitä kauempana olllaan Auringon zeniitistä, sitä enemmän heittoa. Mutta mitä lähempänä meridiaanin ajankohtaa tuo tarkkailuhetki on – Pohjolasta katsottuna – sitä luotettavampi on Auringon näennäinen ilmansuunta. Se on loogista ja on selitettävissä graafisesti lasi-/kristallikuvulla, etenkin jos osaisi käyttää 3D-grafiikkaohjelmia. Uskon että se johtuu yläpuolellamme olevan lasikuvun vaikutuksesta. En kuitenkaan pysty sitä todistamaan, koska en osaa käyttää kyseisiä ohjelmia riittävän hyvin, enkä muutenkaan ole kovin taiteellinen. Tosielämän Auringon suunta ja sen reaaliaikaisten tilastojen suunnan ero ovat välillä tolkuttomat suuret esimerkiksi täydenkuun aikaan, silloin kun Auringon ja Kuun pitäisi olla vastakkaisilla puolilla ja maapallo välissä (heliosentrisessä mallissa).
Helsingin perspektiivistä katsottuna sekä Auringon korkeuskulma, ja myös sen ”ilmansuunta”, ne eivät läheskään aina täsmää timeanddate.com-sivustossa esitetyissä alati muuttuvissa suunnissa (”reaaliaikainen” ennalta ohjelmoitu tietokoneohjelma). Siihen päätelmään olen tullut kun olen käyttänyt eri vuodenaikoina ja vuorokauden aikoina jopa kolmea eri kompassia Auringon näennäiseen suuntaan, sekä käyttänyt myös kalibroitua klinometriä ja tähdännyt sen Aurinkoon. Myös aurinkokelloni todistaa minulle asiat erilaiseksi kuin mitä heliosentrismi opettaa (mm. eriävät korkeuskulmat tilastoissa). Kompassien käytössä olen pyrkinyt huomioimaan magneettisen deklinaation. Näin koska silloin kun timeandate.com kertoo suunnat aurinkoon taikka sen zeniitit, niin ne arvot on annettu käyttämällä oletettua maantieteellistä pohjoisnapaa eikä magneettista pohjoisnapaa. Tosin en tiedä satavarmasti onko klinometrin kalibroinnit aina menneet nappiin, joten siinä on petraamisen varaa.
Ehdottamiasi kuvia ei voi verrata tilanteeseen jossa ilmakehä nousee noin 100 km korkeuteen ja kostea troposfäärikin noin 15 kilometriin, sillä suurin osa niistä kuvista mitkä sellaisessa haussa näet lienee otettu vain muutaman metrin syvyydestä. Eipä siis ihme jos näyttää siltä että ”aurinko olisi noin metrin korkeudella veden pinnasta”. Sitä korkeutta (tai syvyyttä) ei voi verrata valon hajontaan joka alkaa valokuvassani selkeästi pilvien yläpuolella koska veden tiheys ja koostumus on eri kuin ilman. Minulla on sellainen käsitys että ilmalla, vedellä ja lasilla on eri taitekertoimet. En nyt vain muista mistä tiedelehdestä senkin luin. Loogisestikin ajatellen se saattaisi pitää paikkansa.
Aurinko voi luoda veden pintaan spotin taikka valokeilan (kuten myös Kuu) jossa keila kapenee kun se lähenee sinua. Mutta kaventumiset johtuvat noiden kahden taivaankappaleiden matalista kulmista, perspektiivistäsi katsottuna. Tilanne onkin toinen, kun ne loistavat pään yläpuolella. Katso vaikkapa keskipäivän aikaan kun Aurinko on meridiaanissa niin näet hajonnan alkavan pilvien yläpuolella, kiitos pilvien (jotka ovat vettä tai jääkidettä). Vesihöryäkin saattaa olla matalassa ilmakehässä, enimmillään jopa 4 prosenttia kerrotaan Wikipediassa.
Itse valoa et näe, vaikka ihmiset sitä yleisesti ottaen uskovat näkevänsä. Se mitä todellisuudessa nähdään on ainoastaan heijastuksia kun fotonit törmäävät väliaineeseen. Heijastuksen näet myös veden aalloissa eri tavoin jossa valon suuntaa muuttuu, jopa valokuvista nähtynä.
Asiasta kolmanteen: Tähtitieteessä astronautit ovat joskus kertoneet nähneensä tähtiä avaruudessa ollessaan, kun taas toisinaan toiset astronautit ovat kertoneet ettei tähtiä voi nähdä lainkaan avaruudesta, kuten ei myöskään Aurinkoa. Otapa heistä siis selvää. Kertomukset muuttuvat aina ajan kanssa, kun huomaavat että ovat tehneet selkeitä virheitä lasunnoissaan. Pyrkimyksenä on tietenkin päästä parempaan uskottavuuteen.
Tarkoitan, että valonsäteiden (luonnollinen) suunta ei kerro auringon etäisyydestä mitään. Räpelsin nopeasti Blenderillä pari kuvaa joiden pitäisi selventää.
Tässä ensimmäinen, missä aurinko on suhteellisen lähellä kameraa, mutta on vastaavasti kooltaan pienempi:
http://s1320.photobucket.com/user/Zappaze/media/aurinko%20lhell_zpsyeowtyqq.png.html?sort=3&o=1
Sama asetelma sivusta, missä näkyy mittasuhteet:
http://s1320.photobucket.com/user/Zappaze/media/aurinko%20lhell%20sivusta_zpsihrjn1qs.png.html?sort=3&o=2
Toisessa vertailukuvassa on aurinko huomattavasti suurempi, mutta vastaavasti kauempana. Huom! Tässäkään kuvassa ei olla lähelläkään (minun mielestä) oikeita mittasuhteita, koska jostain syystä Blender ei näytä liian kaukana olevia objekteja, joten en voinut tehdä auringosta suurempaa:
http://s1320.photobucket.com/user/Zappaze/media/aurinko%20kaukana_zpsmr4r3kxa.png.html?sort=3&o=0
Tässä vielä vastaava sivukuva isosta auringosta:
http://s1320.photobucket.com/user/Zappaze/media/aurinko%20kaukana%20sivusta_zpsshau5hjv.png.html?sort=3&o=3
Enemmän aikaa käyttämällä kuvista saisi yhdenmukaisemmat, mutta nämä varmaan tuovat käsitykseni paremmin ilmi.
Auringon valon heijastuminen vedestä havainnoitsijaan tarkoittaa että heijastuskohdasta heijastuu valoa. Sitä heijastuu myös muista ympärillä olevista kohteista. Se että juuri tuosta kohdasta vedestä heijastuu valoa havannoitsijaan johtuu veden pinnan suosiollisista kimpoamiskulmista, tyynellä säällä pinta on lähes tyyny ja sen vuoksi auringon silta on aika lailla tasainen kaistale. Myrskyisällä säällä heijastuskohdat vaihtelevat ja heijastuksia vedestä tulee laajalta alueelta, myös niistä suunnista mitkä eivät ole suorassa linjassa havainnoitsijasta aurinkoon nähden.
Jos tuo kuva olisi otettu rannalta jonka pituus olisi 100km ja ajaisi autolla rantaa pitkin, katse koko ajan veteen, näkisi koko matkan ajan auringon sillan josta saattaisi tulla mieleen että ainakin 100km matkalla aurinko paistaa tasaisesti.
Auringon ja Maan koot ortho-kuvassa, sininen pallukka keskellä on Maa: https://puu.sh/AV0IA/0de939461e.png
No joo, tuo kuvasi on parempi kuin minun artikelissa https://tietopiste.com/auringon-koko-suhteessa-maapalloon-tieteen-mukaan/. Kuvassasi oletettu maapallo on muodoltaan pyöreämpi. Lisäksi kuvassani (vihreän) maapallon halkaisija on noin 2 mm kapeammista suunnista ja noin 3 mm leveämmistä kohdista (siis näytöltäni nopeasti mitattuna). Sinun pallukka on noin 2 mm kauttaaltaan. Edes aurinkoni ei ole täysin pyöreä ja sen heitto on sinun aurinkoosi verrattuna, olikohan se noin 2-3 mm, mikä toki on vähän sen näkyvään kokonaishalkaisijaan nähden.
Kävi toteen se mitä artikkelia kirjoittaessani ounastelin: